Olen käsitellyt aihetta myös artikkelissa Amore, mutta tässä uusi näkökulma:
Katsoin yhtä kyytiä TV1:n sarjan Hormonit! YLE Areenasta. En halunnut sen loppuvan koskaan. Ilmeisesti uusi kausi odottaa jossakin tulevaisuudessa. En ole varma, kestänkö siihen asti.
Johanna Vuoksenmaan komediasarja on yksinkertaisesti nerokas. Sarjan pääosassa on gynekologina työskentelevä Elena, 47, (Karoliina Blackburn). Hän on tottunut aina löytämään ratkaisun omiin ja toistenkin ongelmiin. Sitten hän alkaa kärsiä erilaisista oudoista oireista. Unenlaatu on huonontunut. Tarkkaavaisuus ja muisti kärsivät. Elena päättelee olevansa kuolemansairas.
Julkkisfilosofi, kirjailija ja psykoterapeutti Patrik, 55, (Robin Svartström) ei enää olekaan rakkausfilosofiansa asiantuntija – ainakaan käytännössä. Huomattavasti nuorempi ja menestyksekkäämpi puoliso jättää hänet. Patrikin seksuaalinen itsetunto kärsii kolauksen ja masennus painaa päälle.
Elena ja Patrik aloittavat suhteen. Vaihdevuodet ja hormonien epätasapaino kiusaavat, ja tuntuu olevan mahdotonta saada aikaan edes yhtä kunnon panoa. Sekä tutkimukset että arjen kokemukset osoittavat, että hormonaalinen tila heijastuu selvästi käytöksessä. Hormonihuuruissa voi tehdä päättömiä ratkaisuja, vaikka tiedämme, miten pitäisi käyttäytyä. Miltei kaikille vaihdevuosissa kärvisteleville tämä on tuttu juttu.
Nälkäkiukku, vaikkapa liikunnasta johtuva endorfiinihumala, PMS-oireet tai säikähdyksen aiheuttama adrenaliinihumaus ovat esimerkkejä hormonien aikaansaamista olotiloista. Termi ‘hormoni’ tulee kreikan sanasta ‘hormao’, joka tarkoittaa kiihdyttämistä tai herättämistä. Vaikka kiihdyttäjä- ja herättäjäaineiden vaikutukset tuntuvat ilkeiltä, ihminen ei voi elää ilman niitä. Sarjassa tulee esille monta hormoneihin liittyvää pulmaa. Kyseessä voi olla hormonin puute, ylituotanto tai hormonin vaikutuksiin liittyvä epäily. Näitä hormonioireita käyvät läpi Elenan ja Patrikin lisäksi heidän aikuiset sekä kouluikäiset lapsensa ja muu lähipiiri, entiset kumppanit ja hankala kissa.
On merkillistä, että menopaussista puhuminen tuntuu yhä hävettävältä ja nololta. Eikä ajanjakson nimittäminen “mummotaudiksi” auta yhtään. Toinen vihaamani sanonta on “parasta ennen -päivämäärä meni jo”. Ikään kuin naiseus ja viehättävyys yks kaks katoaisivat! Kaikenlaisia oireita silti tulee – ja myös miehille, kun testosteronitaso laskee. Useilla miehillä huomattavin oire on impotenssi. Naiset taas saattavat löytää uuden vaihteen seksielämässä, kun ei enää tarvitse jännittää mahdollista raskautta. Limakalvojen kuivuuteen auttaa liukuvoide.
Tuntuuko tutulta? Omat vaihdevuoteni alkoivat oireilla jo kymmenen vuotta sitten, 47-vuotiaana. Arkiset askareet eivät sujuneetkaan entiseen tahtiin. Kahvinkeittokin tuntui ylivoimaiselta. en enää osannutkaan tehdä edes kahta asiaa yhtä aikaa, vaan aivot menivät sekaisin. Limakalvot kärsivät kuivuudesta. Nivelet jumittivat ja kipeytyivät. Olin aina väsynyt. Sitten aloin heräillä aamuyöstä, enkä saanut enää sen jälkeen unta. Kuumia aaltoja en ole onnekseni kokenut.
Olin eronnut kolme vuotta aiemmin, kohtuni oli poistettu kasvaimen takia, ja psyyke oli solmussa myös väärin diagnosoidun psyykkisen sairauden takia. Koska kaksisuuntainen mielialahäiriö on pohjiltaan myös aivoissa muhivien hormonien epätasapainoa, elämä oli haastavaa koko perheellle. Liikaa, koska lupaus tukea vastamäessä ei pitänytkään. Mies perusti yllättäen uusperheen, ja yhtäkkiä olisi pitänyt sopeutua siihenkin. Kun mies vaihtaa kymmenisen vuotta nuorempaan, se ei voi olla vaikuttamatta jo valmiiksi hauraaseen itsetuntoon. Olimme lisäksi sopineet, ettei eroa puida julkisesti muuten kuin vahvistamalla tieto, mutta sainkin lukea naistenlehdestä ex-mieheni haastattelun, jossa liitostamme kerrottiin hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja verrattiin uutta onnea päättyneeseen avioliittoon. Se sattui. Kovasti.
Siispä nostin kissan pöydälle, katsoin peiliin sekä henkisesti että fyysisesti. Itku tuli pienimmästäkin vastoinkäymisestä, eikä elämä tuntunut enää elämisen arvoiselta. Tunsin tuhonneeni kaikki, liittoni ja äitiyteni, tunsin olevani epäkelpo yksilö, joka tuomittu kulkemaan umpihangessa erämaassa. Kuka nyt olisi halunnut ristikseen mielenterveyskuntoutujaa, vaikka tilanne saatiinkin nopeasti lääkityksen ja terapian avulla tasaiseksi. Ja mikä työnantaja olisi palkannut ihmistä, jolla oli tällainen tausta? Ja ikä – tällä hetkellä 57 vuotta. Ei enää nuori ja nälkäinen idealinko, päättelivät rekrytoijat. Siihen se sitten aina tyssäsi, vaikka juuri oikeanlaista kokemusta olisi ollut roppakaupalla.
Kouriintuntuva muutos oli helpompi käsitellä. Tajusin peiliin tuijottaessa, miksi näköni huononi nopealla tahdilla. Ystäväni lohdutti vitsillä: syy oli se, etten saisi sätkyä joka kerran, kun tarkkailin muutoksia. Varsinkin, kun peilistä katsoivatkin äitini kasvot, ja ymmärsin, että elämää on enemmän takana kuin edessä. Ja sitten sain facebookissa Tena Lady -mainoksen. Kamalinta oli, että tosiaan joskus housuun sattui lirahtamaan nauraessa tai yskiesä.
Kolme lastani ovat ohittaneet minut jo vuosia sitten sekä älyssä että pituudessa. Heillä on omat elämänsä, omat polkunsa kuljettavanaan. He ovat lähinnä huolissaan muististani. Poikani löysi taannoin suolasirottimeni jääkaapista. En useinkaan muista asioita, joista on puhuttu, ja puhelimeni on jatkuvasti hukassa. Olen käynyt parissakin muistitestissä, mutta selvinnyt puhtain paperein tsemppaamalla. Huoli on kuitenkin olemassa, suvussa on paljon muistisairautta. Tosin omalla kohdallani vaikuttaa myös neljä vuotta sitten iskenyt aivoinfarkti. Vasen käteni tärisee niin, että tämänkin tekstin kirjoittaminen on hidasta, sillä sormet eivät usein osu oikeisiin kirjaimiin. Törmäilen helposti huonekaluihin ja ovenpieliin, etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa. Jos on käännyttävä vasemmalle, kroppani ei toimikaan oikein ja saatan jopa kaatua. Mutta olen onnekas, osaan kävellä, syödä ja puhua, vaikka joudunkin välillä hakemaan suomen sanoja. Olen opiskellut viittä kieltä, ja useasti muistankin yllättäen sanan jollakin toisella kielellä. En kehuskele, vaan aivojen kielikeskus vain toimii niin ja korvaa puutteen. Tällä hetkellä olen määräaikaisella sairauseläkkeellä eli kuntoutustuella. Metsästän punalaputettuja elintarvikkeita. Kymppi on iso raha.
Menopaussista on puhuttu paljonkin ystäväpiirissäni. Listasin omat ja ystävien yleisimmät vaihdevuosioireet:
- mielialan muutokset
- ärtyneisyys
- seksuaalinen haluttomuus (tai myöhemmin halukkuus)
- hikoilu, ns. kuumat aallot
- univaikeudet ja väsymys
- sydämentykytys
- ihon ja limakalvojen kuivuminen
- kuukautisten loppuminen
- tihentynyt virtsaamisen tarve, virtsankarkailu
Vaihdevuosien hankaluuksia voidaan onneksi lievittää. Osaa oireista voi lievittää liikunnan ja terveellisten elämäntapojen avulla. Ulkosynnytinten ja emättimen kuivia limakalvoja voi hoitaa tehokkaimmin paikallisestrogeenihoidolla.
Vaihdevuosihormonihoito perustuu naisen oman hormonitoiminnan jäljittelyyn. Hoidolla korvataan elimistöstä puuttuvaa estrogeenia. Mikäli kohtu on tallella, käytetään aina niin sanottua yhdistelmähoitoa, sillä pelkkä estrogeenihoito lisää muuten kohtusyövän riskiä. Hormonihoidosta saavutettavat hyödyt ovat suurimmat, kun se aloitetaan menopaussi-iässä eikä vasta vuosia myöhemmin.
Vaihdevuosihormonihoito nostaa hieman veritulppa- ja aivoinfarktiriskiä, mikä korostuu ikääntyessä ja muiden riskitekijöiden kasautumisen myötä(esimerkiksi lihavuus, tupakointi). Tämän vuoksi hormonihoitoa ei yleensä voida käyttää, jos on sairastanut aiemmin veritulpan tai riski niihin on hyvin korkea. Pitkäaikainen hormonihoito estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmällä lisää hieman rintasyövän riskiä. Tämän vuoksi hormonihoitoa käyttävän naisen kannattaa tutkia rintansa säännöllisesti kuukausittain itse sekä lisäksi käydä säännöllisesti mammografiassa.
En ole käynyt hormonitestissä. Se olisi tässä vaiheessa suotavaa, myös mammografia on jäänyt välistä. Sekä äitini että molemmat isoäitini sairastivat rintasyövän, joten olen ehkä turhankin toiveikas: eihän se minuun iske. Rintasyöpää sairastavalla on onneksi nykyään hyvä ennuste. Kaikki syövät eivät ole enää välttämättä kuolemantuomio. Vakavan sairauden kohtaaminen on kuitenkin pysäyttävää ja pelottavaa. On ymmärrettävää, että ihminen eläessään kokee olevansa kuolematon. Kuolemanpelossa ei voi elää, se surkastuttaa mielen. Mutta kun kuoleman mahdollisuus on konkreettisesti ensi kertaa edessä, elämä tuntuukin toisenlaiselta. Aivoinfarktista selviäminen antoi minulle uuden näkökulman elämään. Tahdon nähdä tulevaisuuden. Mahdolliset lastenlapset, syksyn värit, kevään heräämisen, päättömien ideoiden virran, kuten liftimatkan rekan kyydissä Italiaan.
Joten hei vaan estrogeeni ja progesteroni, riehukaa tai nuutukaa miten mielitte. Jos vielä käytte hankaliksi, menen lääkäriin. Mutta ensisijaisesti alan nyt metsästää mielihyvähormoneja, dopamiinia ja endorfiinia. Joten puolukkametsään ja sitten kuumaan kylpyyn – mars!
Hormonit! -sarjan Päärooleissa ovat Karoliina Blackburn, Robin Svartström ja sivurooleissa muun muassa Saga Sarkola, Aaro Airola, Minttu Mustakallio, Minea Lång, Emilia Neuvonen, Bisher Sawan, Tiia Louste ja Eino Kantee. YLE TV1 ja YLE Areena
