Näin sanoi ikätoverini, 56 v, kun olin suunnittelemassa junamatkaani läpi Euroopan. Ai ei voi vai? Tähtäimessä oli liki kahden kuukauden reissu, joten minusta oli aivan älytöntä tuhlata tuhansia hotellissa yöpymiseen. Olen ennenkin, myös aikuisena majoittunut hostelleihin, joissa voi nukkua muutamalla kympillä. On vain siedettävä silloin tällöin yhteisvessoja ja suihkuja käytävän varrella, kolmea tai viittä muuta …
Yksinäisen naisen juna matkaa Tanskasta Berliiniin, joka kituu helleaallon kourissa. Kaupungilla ei kannata kulkea ilman vesipulloa. Puistoissa on varjoisampaa ja hieman viileämpää. Istumapaikkaa on vaikea löytää, penkeillä nukkuu raskasta unta moni sellainen, joka näyttää elämässä kolhiintuneelta. Päänalusena on milloin muovikassi, milloin joku vaatekappale. Penkkien liepeillä käydään huumekauppaa, puistokäytävillä tulee vastaan ihmisiä sairaalloisen vauhdikkaina ja levottomasti …
Juna kulkee läpi Tanskan tasaisten peltojen. On kolmas matkapäivä Yksinäisen naisen junalla määränpäänä Istanbul. Tähän mennessä olen luovinut Silja Symphonyn komentosillalla kapteeni Ola Bengtssonin kanssa Tukholman saaristossa. Komentosilta on mahtava, siellä työskentelee kymmenkunta ammattilaista. He navigoivat valtavaa alusta maailman vaikeinta merireittiä Suomesta Ruotsiin. Toissapäivänä matkustin Tukholmasta halki vehreän Ruotsin Kööpenhaminaan. En voinut olla muistamatta setääni …
-Ei sinun ikäisesi nainen voi asua missään hostellissa! Ystäväni kommentti yllätti. En ole koskaan ajatellut, mitä “minun ikäiseni naisen” sopii tai ei sovi tehdä. Kuten esimerkiksi lähteä interreilaamaan halki Euroopan Istanbuliin. Lähden sinne huomenna, pakkaaminen on lievästi ilmaistuna hieman vaiheessa, yritän selvitä niin vähin matkatavaroin kuin mahdollista. Yksinäisen naisen ei ole järkevää raahata mukanaan koko …
Lempiväri: vihreä, Paras ystäväni: Päivi, Inhoan: poikia, Tykkään: Jacky-makupaloista, Ketä ihailen: opettaja Maija Viléniä, Paras lukemani kirja: Viisikko aarresaarella, Mikä minusta tulee isona: äiti Muistatko ystäväkirjat, joita täytettiin hartaasti lapsena? Löysin omani kaivellessani äitini kirjahyllyjä. Se ei ole sama kuin yllä kuvassa, kannet ovat repeytyneet. Viisitoista kymmenvuotiasta ystävääni oli kertonut siinä elämästään, suoraan, kaunistelematta. Miksi …
“Sinä olet asiakaspalvelija ja minä asiakas. Jos tämä mekon vaihto ei sinusta käy, haluan keskustella esimiehesi kanssa.” Karen (engl.) on ostanut mekon ja irrottanut laput, joita ei löydy, ei myöskään kuittia. Hän kokee kuitenkin oikeudekseen vaihtaa mekon toiseen, eikä kuuntele myyjän perusteluja. Toinen Karen syö ravintolassa melkein koko annoksen, mutta kutsuu sitten tarjoilijan, käskee viemään …
Jouduin siirtämään kauan suunniteltua pitkää matkaa Istanbuliin perhesyistä, mutta unelma elää ja toteutuu syksyllä. Sen sijaan kävin nopsasti Tukholmassa, joka Lontoon ja Firenzen ohella on lempikaupunkini. Jokaisella kaupungilla on ominaistuoksunsa, ja Tukholma tuoksuu mereltä. Matkustan sinne yleensä laivalla, sillä haluan kokea hitaan matkateon. Nyt nautin kevääseen heräävästä saaristosta ja lokkien huudosta laivan vanavedessä. Tukholma on …
Yksinäisen naisen juna lähtee kuuden päivän kuluttua! Olen suunnittelemassa matkani yksityiskohtia, mutta aina on varaa pysähtyä kaikissa yllättävissä ja kiinnostavissa paikoissa. Alkuun kaikki on tuttua, pohjoismaista kulttuuria Turusta Kööpenhaminaan asti. Ruotsi on toinen käyttökieleni, joten pärjään ainakin alkumatkan. Tanska on sitten toinen juttu, mutta siihenkin korva tottuu ennen pitkää. Olen pärjännyt sillä jopa sairaalassa Kööpenhaminassa, …
Nyt on vaikea saada unta, sillä Yksinäisen naisen juna odottaa jo kahdeksan yön päästä! Mietin täällä kuumeisesti, mitä pitää pakata mukaan ja mihin tavarat kannattaa tunkea? Tärkein varusteeni on Mika Waltarin kirja Yksinäisen miehen juna, jotta voin peilata omia kokemuksiani hänen kokemiinsa seikkailuihin. Toiseksi tärkein on kunnon puhelin. Tarvitsen uuden läppärin matkalle. Tämä, jolla kirjoitan, …
Upposin vuosia sitten Mika Waltarin kirjaan Yksinäisen miehen juna, joka ilmestyi 1920-luvulla. Waltari kulkee rautateillä Euroopan halki itäistä reittiä tarunhohtoiseen Konstantinopoliin (nykyisin Istanbul) ja palaa läntistä reittiä Ranskan kautta kotiin. Hän tarkkailee ihmisiä, ajan henkeä, kertoo sattumuksista ja matkanteosta – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – tekee matkan myös itseensä. Luettuani kirjan tiesin, että minun on …
