Onnellinen prinssi

Olipa kerran prinssi, jolla oli ravintola Firenzen vanhassa kaupungissa. Jo kauan ennen prinssin syntymää 1700-luvulla rakennettujen holvikaarien alle varastoitiin talveksi lähistöllä sijaitsevan karusellin kiiltävät hevoset. Niinpä ravintolakin sai nimekseen karuselli, La Giostra. Ystäväni, Firenzessä asuva valokuvaaja ja neulesuunnittelija Heidi Niemi ja minä saimme hyvältä haltijattarelta kehotuksen käydä ravintolassa, jonne hän oli jo varannut pöydän. Sekin […]

Koronan kurittamat

Korona iski pahimmin Pohjois-Italiaan. On kuvaavaa, että keskiajalla mhyös rutto tuli ensin pohjoiseen. Toscanan maakunta on ollut Italian koronatilastojen häntäpäässä. Väliaikainen kotikaupunkini Firenze, alueen pääkaupunki, on sekin säästynyt Italian pahimmalta aallolta, joka kuritti maan pohjoisia alueita. Silti lockdown oli totaalinen: kotoa ei saanut poistua ilman erillistä ilmoitusta mihinkään, koirat piti käyttää ulkona vain oman kodin […]

Un caffè, per favore!

Mistä tunnistaa turistin Firenzessä? Juu, hänen nenänsä viistää puhelimen näyttöä silmät Google-kartassa, hän pitää kiinni laukustaan kouristuksenomaisesti – ja hän tilaa lattekahvin puolenpäivän jälkeen! Mamma mia, eipä nyt sotketa tähän maitoa. Espresso, ristretto tai doppio ovat ainoat oikeat iltapäivän kofeiinitarpeeseen. Macchiato tai macchiatone ehkä vielä käy. Kahvisanaston löydät tekstin lopusta. Kahvi on italialaiselle pyhä asia, […]

Irtiotto

Kirjoitan tätä Firenzen sydämessä Ponte Vecchion, vanhan sillan vieressä Arno-joen varrella. Ponte Vecchio on ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan pommituksista. Sen yllä kulkee suljettu käytävä, jota pitkin Medicien kuuluisa kauppiassuku ja muut silmäätekevät pääsivät kaupungin puolelta toiselle tarvitsematta laskeutua rahvaan pariin. Mussolini määräsi sodan aikana vielä puhkomaan seinään ikkunoita, jotta vierailulla ollut Hitler voisi […]

Italia, mi amore

Aika ennen koronaa tuntuu kaukaiselta. Mutta tulee päivä, jolloin jälleen voi syödä käsintehtyä jäätelöä roomalaisella sivukujalla ja vaellella Toscanan kukkuloilla, viiniköynnösten ja oliivipuiden lomassa. Viime kesä oli täynnä auringonpaistetta. Suomalainen, Firenzessä asuva ystäväni Heidi, jonka toimista kirjoitan esimerkiksi blogiartikkelissa ”Pehmeitä arvoja” ja minä seikkailimme milloin auttavasti kulkevalla autolla tai bussilla, milloin junalla ja milloin tuliterällä […]

Hiljaiset ja unohdetut

ITSEMURHAT LISÄÄNTYNEET KORONA-AIKANA Puhelin soi myöhään lauantai-iltana. En tunne soittajaa. Naisääni sanoo lukeneensa kirjani Keinulaudalla ja soittavansa pyytääkseen apua. Myös hän kärsii kaksisuuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän on koonnut olohuoneen pöydälle kaikki kotoa löytyvät lääkkeet ja viinipullon. Kotoa todella löytyy tavaraa, sillä soittaja on ammatiltaan lääkäri. Tämä soitto on viimeinen avunpyyntö. Ongin viimein pitkän keskustelun jälkeen hänen […]

Neulominen on ekoluksusta!

Pehmeitä arvoja

Talvimuistoja juhannusviikolla, ideoita koronakesään – ja kohtahan on taas syksy ja pian joulukin! (hyvin suomalainen ajatuskulku ;)) Lanka kulkee sormien lomassa kuin lämmin pikku puro. Istun ystävättäreni Heidin sohvalla Firenzen keskustassa, Italian talvi on kylmä ja Arno-joelta nousee kosteus, joka tuntuu selkäpiissä. Olen tehnyt sohvaan pesän, seurana kaksi kissaa, jotka seuraavat langan liikkeitä silmä tarkkana. […]

Pitkä tauko – aivoinfarkti pysäytti elämän

Viime kesänä koko elämä pysähtyi. Katsoin silmästä silmään kuolemaa ja mietin, tässäkö se oli. Elämä jatkui, mutta tie terveyteen on ollut pitkä. Olen edelleen sairauslomalla ja kuntoudun Laakson sairaalan neurologisella poliklinikalla. Pitkä kirjoitustauko sivullani johtuu siitä, etten ole kyennyt kirjoittamaan. Nyt taas sujuu. Seuraava tekstini on lyhyempi versio hitaasti ja työläästi kirjoittamastani MeNaiset -lehdessä tammikuussa […]

Elämän vangit – Kolme sisarta Kansallisteatterissa

Katse harhailee näyttämökuvassa: ylhäällä näytöllä kolme videoruutua, joiden mustavalkoiset kuvat heijastavat reaaliajassa näkymättömissä olevien näyttelijöiden reaktioita, muutoin yleisöltä piiloon jääviä tapahtumia. Näyttämöllä pyörivä rapistuva kartano, jonka sisällä jatkuva hento lumisade. Ulkona rätisee, äänet paukkuvat, musiikki jylisee rintakehässä. Teatteri tulee päälle ja voimalla. Tšehovin vuonna 1901 kirjottamassa nelinäytöksisessä teoksessa edesmenneen kenraali-isän kolme tytärtä kaipaavat pois Venäjän […]

Homoäiti on vähän väsynyt

”Mulla on tällä viikolla ollut neljäkymmentä minuuttia omaa aikaa!” Muistan sen, kun yritin päästä äitiyslomalla edes vessaan yksin vauvan ja kolmivuotiaan valloittamassa kodissa. Muistan, että ehdittyäni syömään itse ruoka oli jo jäähtynyt. Muistan, kuinka paiskoin tyynyjä jouduttuani heräämään kymmenennen kerran jommankumman itkuun. Mutta muistan myös hetket, jolloin hikinen lapsi painautui minua vasten ja suukotti poskeni […]