Ovelta kuuluu koputus. Varmaan naapurin tyttö etsii leikkiseuraa, arvelen. Kyllä, tyttö siinä on – mutta myös tytön äiti, jonka kasvoille noruu veri. Hän pyytää apua. Aviomies on huitaissut leipäveitsellä ja raivoaa nyt vahvassa humalassa pienen punaisen omakotitalon pihalla. Miehen ääni kantautuu ovellemme asti, sadan metrin päähän. Soitan ambulanssin ja poliisin.
Tyttö ei ole paossa kodin rauhattomuutta ensimmäistä kertaa. Olen nukkunut lastenhuoneessamme patjalla hänen vieressään ja pitänyt kiinni kädestä. Olen ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Tarkastuskäynnin yhteydessä ei ole ollut huomautettavaa. No ei tietenkään, raivoamisen jälkeen mies pyytää anteeksi ja käyttäytyy kuin enkeli. Vaimo antaa anteeksi, luottaa ja uskoo – seuraavaan räjähdykseen asti.
Suurin osa turvallisessa suhteessa eläneistä kysyy tässä vaiheessa, miksi vaimo ei vain lähde? Lähteminen ei ole yksinkertaista. Väkivalta on yleensä hiipinyt suhteeseen hiljaa, siihen on totuttu. Ensin vähättelyä, nimittelyä, solvaamista, moittimista, huutamista, tavaroiden paiskomista, tönimistä, läpsimistä ja lopulta raakaa fyysistä väkivaltaa- tilanne on pahentunut vähä vähältä ja lopulta uhri on henkisesti niin koukussa ja peloteltu, ettei lähteminen onnistu ilman apua. Suhde saattaa tuntua epäloogisella tavalla tutulta ja turvalliselta, sillä väkivaltaa on aina tulossa ja sen jälkeen eletään välillä näennäisesti ruusunpunaisten pilvien alla rakkaudellisessa suhteessa. Kierre jatkuu ja pahenee edelleen. Pelko on aina kuitenkin läsnä, ja uhri varoo sanomasta ja tekemästä mitään, mikä saattaisi laukaista miinan. Varominen on oikeastaan turhaa, sillä väkivaltainen tekijä keksii kyllä aina uuden syyn nitistää kumppaninsa.
Parisuhdeväkivallan muotoja on monia. Fyysisen väkivallan lisäksi käytetään esimerkiksi taloudellista väkivaltaa. Yhteinen tili saattaakin yhtäkkiä olla tyhjä. Digitaalinen väkivalta on uusimpia muotoja, uhrin somekanavia tarkkaillaan jatkuvasti tai estetään yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin. Seksuaaliväkivalta on yleistä. Fyysistä väkivaltaa ei ole ilman pelkoa ja uhkailua, joten väkivalta on oikeastaan läsnä koko ajan, vain tapa toteuttaa sitä muuttuu. Jossain vaiheessa tulee ehkä ensimmäinen tappouhkaus: jos jätät minut ja otat lapset, tapan itseni. Väkivallan uhri taipuu, eihän puolisoa voi sentään tuohon tilaan jättää. Mutta pian uhkaus muuttuu: tapan sinut, jos lähdet.
Vuonna 2022 kuoli 16 suomalaisnaista parisuhdeväkivallan seurauksena. Vuodesta 2011 laskettuna kuolleita on liki 150. Naisia on noin 80%. Tämä kirjoitus koskee väkivaltaa kohdanneita naisia.
Joka kolmas suomalainen nainen kokee parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana. Se tapahtuu yleensä kodeissa ja jää piiloon. Häpeä saattaa olla hirmuinen ja kulisseja yritetään pitää pystyssä.
Vuosia sitten saunoin erään tuttavani kanssa. Hän oli täynnä mustelmia. Kaaduin pyörällä, hän kertoi. En uskonut. Jotain oli vialla, hän jotenkin lukkiutui. Kysyin, miten hän voi ja onko kotona kaikki hyvin, mistä mustelmat oikeasti ovat tulleet? Tuttavani romahti yhtäkkiä ja paljasti vuosia jatkuneen fyysisen ja henkisen väkivallan. Myös lapset pelkäsivät, sillä perheen isä oli usein pahoinpidellyt äitiä lasten nähden, jopa potkien maassa makaavaa puolitajutonta uhria. Soitin saunan pukuhuoneesta turvakotiin ja annoin puhelimen ystävälleni, joka pystyi lopulta keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Hänelle ja kahdelle alakouluikäiselle lapselle löytyi paikka. Itselläni ei ollut aavistustakaan ja soimasin itseäni siitä, etten ollut huomannut mitään.
Ja miksi hän ei vain lähtenyt? Perheen isä oli uhannut tappavansa myös lapset. Joku saattaa sanoa, että kyse on vain uhasta, ei sen toteuttamisesta, ja että lapsilla on oikeus turvalliseen elämään. Tuttavalleni turvallinen elämä tarkoitti sitä, ettei kukaan kuole.
Muiden on turha antaa syyllistäviä neuvoja, kuten miksi altistat lapsesi tuolle, lähde ja jätä se. On parempi kuunnella ja antaa rauhallisesti tietoa siitä, mistä apua on saatavilla sekä tarjoutua vaikka kuskiksi turvakotiin. Voi sopia koodikielen, jolla esimerkiksi puhelimessa voi pyytää apua. ”Annatko sen hyvän korvapuustireseptin?” voi olla hätähuuto.
Hyvä ystävä, sukulainen, työtoveri tai vaikka lapsen opettaja voi todellakin olla se ratkaiseva tekijä, jos osaa kysyä suoraan. Kauhistella ei tarvitse, ei puhua heti poliisista tai lastensuojeluviranomaisista. Niiden aika tulee myöhemmin. Kun lähtöpäätös on tehty, on usein kiire. Monet ovat jopa tottuneet siihen, että laukku on aina pakattuna, jos joutuu pakenemaan. Poliisin mukaan lähtötilanteet ovat vaarallisimpia, tunteet kuohuvat ja johtavat väkivaltaan. Lähtö on tehtävä joko salaa tai jonkun luotetun ihmisen tukemana. Poliisin voi toki pyytää paikalle, jos tilanne kärjistyy.
Ja miksi moni sitten palaa? Toivosta, tottumuksesta, vääräksi väännetystä rakkaudesta, taloudellisista seikoista, lasten takia, syitä riittää. On vaikea kuvitella itsenäistä elämää, jos on asunut henkisen väkivallan piirissä vuosia. Uhrille on vakuutettu, ettei hän ole minkään arvoinen, eikä tule koskaan pärjäämään ilman väkivallantekijää. Ja paluun jälkeen on usein jopa auvoista eloa, kunnes ei enää taas olekaan. Joku palaa useita kertoja.
Usein suku, ystävät tai työtoverit eivät todellakaan ole joko ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää väkivallan merkkejä. Häpeä koskee koko lähipiiriä, ja väkivalta sairastuttaa muutkin kuin uhrin ja lapset. Häpeä ja syyllisyydentunne ovat usein esteitä avun hakemiselle.
Lievätkin pahoinpitelyt lähisuhteessa, siis myös parisuhteessa, ovat virallisen syytteen alaisia. Tällainen väkivalta ei ole siis enää ns. asianomistajarikos, vaan kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen. Joskus se on avun ensimmäinen askel.
Miten voin auttaa?
-Tee uhrin kanssa arvio siitä, millainen tilanne on ja laadi turvasuunnitelma.
-Selvitä, onko turvallista palata kotiin. Soita tarvittaessa lähimpään turvakotiin tai Rikosuhripäivystykseen. He neuvovat eteenpäin.
Rikosuhripäivystys: www.riku.fi
Turvakotien yhteystiedot:
Etelä-Suomi
Lounais-Suomi
Itä-Suomi
Länsi- ja Sisä-Suomi
Pohjois-Suomi
Lappi
Lisäapua: www.ensijaturvakotienliitto.fi www.nettiturvakoti.fi arabia, dari, englanti, persia, ranska, suomi, venäjä: www.monikanaiset.fi på svenska: www.folkhalsan.fi
-Jos kyse on akuutista fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta, vie uhri lääkäriin. Huolehdi, että vammat dokumentoidaan huolellisesti. Jos uhri on raskaana, on käytävä vielä äitiyspoliklinikalla.
-Tee lastensuojeluilmoitus (tiedot www.thl.fi)
Miten teen lastensuojeluilmoituksen?- Mitä minun täytyy kertoa?
- Milloin täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus?
- Kuka voi tehdä lastensuojeluilmoituksen?
- Kenellä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus?
- Estääkö vaitiolovelvollisuus ilmoituksen tekemisen?
- Saako perhe tietää ilmoittajan?
- Pitääkö huoltajalle tai lapselle kertoa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä?
- Miten ja mihin ilmoitusta koskevat tiedot kirjataan?
- Mitä tapahtuu ilmoituksen tekemisen jälkeen?
-Kannusta tekemään rikosilmoitus tai pyydä, että saat tehdä sen. Kerro, että poliisille ilmoittaminen ja vaikkapa lähestymiskiellon hakeminen voi olla ainoa keino turvata elämä. Lisäapua ja neuvontaa saa silloinkin Rikosuhripäivystyksestä, tarvittaessa nimettömänä.
-Jos uhri ei vielä ole valmis ottamaan apua vastaan, anna hänelle auttajatahojen yhteystietoja.
On surullisinta, että erityisesti raskaana olevat ja pienten lasten äidit ovat riskissä joutua parisuhdeväkivallan kohteeksi. Neuvolat tekevät nykyään väkivallan seulontaa ja pyrkivät tunnistamaan nuorten perheiden väkivaltaa. Riippuu silti yksittäisen työntekijän ammattitaidosta, miten siihen osataan puuttua. Koulutusta ja työkaluja tällaisten tilanteiden kohtaamiseen on saatava enemmän myös sosiaaliviranomaisille, terveydenhoitoon ja poliisille, ja sen on oltava saman tasoista koko Suomessa. Lisäksi turvakoteja on perustettava lisää, joillakin on matkaa apuun satoja kilometrejä, tai paikkoja ei vain ole.
Ongelmia on erityisesti vähemmistöjen ja vammaisten kokeman väkivallan tunnistamisessa, mutta suuri ja aika lailla huomiotta jäänyt ryhmä on maahanmuuttajataustaiset naiset.
Maahanmuuttajanaisiin kohdistuu kantaväestöä enemmän parisuhdeväkivaltaa. Silti heitä ei juuriaan näy tukiryhmissä tai auttavissa puhelimissa. Maahanmuuttajataustaiset naiset eivät välttämättä tunne henkisen väkivallan käsitettä tai tiedä, että raiskaus avioliitossa on rikos.
Kielitaidottomuuden ja kulttuuristen erojen takia maahanmuuttajataustaiset naiset saattavat jäädä kaiken avun ulkopuolelle. Rakenteissa on ongelmia, jotka eivät huomioi kaikkia tasavertaisesti. Ne uhrit, joilla ei ole mitään käsitystä tästä yhteiskunnasta ja sen tukiverkosta, ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.
Olisi tärkeää, että tukipalveluja suunnittelemassa olisi ihmisiä erilaisista taustoista.
Lähisuhdeväkivallan vaikutukset liittyvät sekä psyykkisiin että fyysisiin tekijöihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut näitä tekijöitä, ja tutkimusten mukaan psyykkisiä eli tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi
- masennus
- ahdistuneisuus
- syömis- ja unihäiriöt
- yliaktiivisuus tai
- korostuneet häpeän tai syyllisyyden tunteet.
Väkivallan psyykkisten seurausten tunnistaminen on tärkeää uhrin auttamiseksi. Oireet saattavat muuten vaikeuttaa väkivaltaisen tapahtuman käsittelyä. Näitä oireita ovat muun muassa
- tapahtuneeseen nähden luonnoton tyyneys ja välinpitämättömyys
- muistikatkokset
- tapahtuneen kieltäminen
- lamaannus ja alistuva käyttäytyminen tai toisaalta vihamielinen ja kiihtynyt käytös
- tapahtuneesta kerrotun tarinan muuttuminen sitä mukaa kun asiat palaavat mieleen.
Näistä voi saada tietoa ja apua www.mieli.fi
Seksuaaliterveyteen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi
- sukupuolitaudit
- ei-toivottu raskaus sekä
- erilaiset vaikutukset seksuaalielämään.
Pitkäaikaisia seurauksia voivat olla
- toksinen stressi
- posttraumaattinen stressihäiriö
- pelkotilat
- paniikkihäiriö
- psykosomaattiset häiriöt
- alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö
- itsetuhoinen tai väkivaltainen käyttäytyminen.
Väkivallan pitkäaikaisseurauksia voivat aiheuttaa myös sen vuoksi omaksutut erilaiset käyttäytymisen riskitekijät, kuten alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö.
Ajattelua on avarrettava ja kohdattava ihmisten hätä, otettava se vakavasti ja lopetettava sen lakaiseminen maton alle. Päätöksentekijät eivät mielellään koske aiheeseen. Lähisuhdeväkivaltaa ja sen alalkäsitettä parisuhdeväkivaltaa pidetään yksityisenä ongelmana, eikä yhteiskunnan toimintaa häiritsevänä. Kuitenkin naisten kohtaaman fyysisen lähisuhdeväkivallan kustannukset Suomessa pelkästään terveydenhoidossa ovat 150 miljoonaa euroa vuosittain. Sen lisäksi tulevat kustannukset sosiaalisektorille ja oikeuslaitokselle. Luulisi, että tämä summa jo herättäisi päättäjät. Tarvitsemme enemmän tasalaatuista koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, poliisille ja oikeuslaitokselle. Ymmärrys havaita väkivalta ja taito puuttua siihen on koko kansakunnan hyvinvointia lisäävää. Lisäksi turvakotien määrä on täysin riittämätön, ja monilla on niihin matkaa satoja kilometrejä. Kolmas sektori, esimerkiksi erilaiset yhdistykset, yrittävät paikata parhaansa mukaan, mutta vastuu kansalaisten hyvinvoinnista on valtion. Määrärahat sorvataan ensin budjetissa ja sitten uusilla hyvinvointialueilla. Nyt jos koskaan on tarpeen tarkkailla, mihin rahat menevät. Hallintoon, potilastietojärjestelmien paikkailuun vai oikeasti hädässä olevien ihmisten hyväksi?
Mitä tapahtui naapurin pahoinpidellylle äidille? Hän jäi odottamaan kotiimme, kun soitin poliisit. Lähdin ottamaan poliiseja vastaan maantien ja pihatien risteykseen. Kerroin tilanteesta, ja partio kävi jututtamassa jo hieman rauhoittunutta miestä. Näin, kuinka poliisit käänsivät autonsa ja aikoivat lähteä. Juoksin sanomaan, että tilanne on kymmenessä minuutissa taas päällä ja kielsin heitä lähtemästä. Niin kävi, mies oli jo tulossa kotiimme päin edelleen veitsi kädessä, kun poliisit ottivat hänet kiinni ja veivät pois.
Me naiset lähdimme turvakotiin. Mies saatiin ulos talosta, joka oli naapurini omistuksessa, väkivallasta seurasi rikosilmoitus ja akuutti lähestymiskielto.
Perheemme muutti pois pari vuotta tapahtuman jälkeen. En tiedä, mitä naapurilleni nyt kuuluu. Tytötkään eivät ole enää pitäneet yhteyttä. Toivon vain sydämestäni, että elämä on nyt turvallista eikä enää tarvitsisi pelätä.
Pahoinpidelty tuttavani taas rakastui avioerojuristiinsa. Liitto on onnellinen.
