Hyvinvointi, Matka

La dolce vita

Kun lentokoneen pyörät eilen illalla koskettivat Peretolan kenttää Firenzessä, huokaisin syvään. Oli jo myöhä, ja matka oli kestänyt koko päivän. Koneen vaihto Pariisissa oli ollut uuvuttava, pitkä odotus oli syönyt viimeisenkin energian. Lisäksi jännitin matkaa, sillä se oli ensimmäinen pitkä lentokonereissu aivoinfarktin jälkeen, joka sattui kaksi vuotta sitten lennolla Frankfurtista Helsinkiin. Nyt Air Francen lentoemäntä …

Elämäntarina

Tytön elämää

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä. Me hyvinvointiyhteiskunnan tytöt olemme jo pitkällä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tiellä, mutta se on yhä kivinen ja perille on vielä matkaa. Niin kauan kuin puhutaan naislääkäreistä, naiskansanedustajista, nais-sitä ja nais-tätä, olemme osin samassa tilanteessa kuin meitä edeltäneet feministit. Sanonta ”mies on ihmisen normi, nainen on sukupuoli” näyttää ikävä kyllä pätevän tässä …

Teatteri

Olipa kerran -Once

Irlantilaismusiikkia, iloista ja samalla kaihoisaa. Kiihkeä kansanmuusikkojoukko Dublinin kaduilla imee mukaansa, sydän alkaa läpättää nopeammin ja jalka tamppaa lattiaa kuin haluaisi tanssimaan sillä sekunnilla. Menestysmusikaali Once saa Lilla Teaternin lavalla arvoisensa ylöspanon. Sen uusinta on enemmän kuin ansaittu, Pohjoismaiden ensi-ilta Lillanissa oli lokakuussa 2020. Mistä ihmeestä ohjaaja Jakob Höglund on löytänyt näitä muusikkoja, jotka osaavat …

Hyvinvointi, Työelämä

Oma huone

Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa. Tämä kirjailja Virginia Woolfin klassinen lause on pyörinyt mielessäni siitä asti, kun vuokrasin pikkuriikkisen huoneen solukämpästä Helsingissä. Se on vain työtä varten. Kotini – tai kirjaimellisesti ottaen avomieheni talo – on Loviisassa, Strömforsin pienessä ruukkikylässä, jonka juuret ulottuvat 1600-luvun lopulle asti. Kotimme hirret …

Teatteri

Niin kuin taivaassa

Kuoro soi kuin enkelit laulaisivat. Kansainvälinen kuorokilpailu Wienissä on ollut pienen ruotsalaiskylän kirkkokuoron suuri tavoite. Mutta kapellimestari puuttuu. Hän makaa sairaskohtauksen kourissa. Kuorolaiset eivät kuitenkaan oikeastaan enää edes tarvitse häntä laulaakseen. He ovat oppineet kuuntelemaan toisiaan. Ruotsalainen musikaali Niin kuin taivaassa (Så som i himmelen) on yksi Pohjolan rakastetuimmista elokuvista ja teatterituotannoista. (teksti Kay ja …

Työelämä

Kuka enää kelpaa työmarkkinoille?

On vaikeaa saada töitä, kun on ensin kertonut mielenterveydestään ja sitten aivoinfarktistaan julkisesti. Ihan vain tiedoksi: en tule yhtäkkiä hulluksi kesken työpäivän ja ymmärrys, kyky hallita monimutkaisia kokonaisuuksia, kommunikaatiotaidot sekä muisti ovat taas iskussa. Kokemusta on. Okei, niin on ikääkin. Olen 55-vuotias. Viime viikolla olin huolimatta korkeasta iästäni ihan omasta halustani opettelemassa uutta tv-tekniikkaa alan …

Elämäntarina, Hyvinvointi, Matka

Luottonaisia

Elämäni varrella on tarvittu ja tarvitaan yhä edelleen luottonaisia. Ammattilaisia, joiden kanssa on turvallista tehdä työtä, kysyä neuvoja, paljastaa salaisuuksia, nauraa ja itkeä. Joistakin luottonaisista on tullut myös ystäviä. Mitä nainen siis hakee? ”A woman of a certain age” , kuten amerikkalaiset sanovat, on yksi idioottimaisimmista naisia koskevista määritelmistä koskaan. Se tarkoittaa menopaussiin siirtyviä tai …

Matka, Mielenterveys

Yksin yhdessä

Täällä väliaikaisessa kotikaupungissani Firenzessä ja koko Toscanan maakunnassa astui eilen voimaan määräys, jonka mukaan liikkuminen on suositeltavaa vain välttämättömissä tapauksissa, kuten työmatkan vuoksi. Ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä. Ravintolat, baarit ja kahvilat leipomoineen on suljettu kokonaan. Monet liikkeet sulkevat myös jälleen ovensa. Maakunnasta toiseen matkustaminen on kielletty harvoin poikkeuksin. Ulkonaliikkumiskielto vallitsee iltakymmenestä aamuviiteen. Poliisi ja …

Elämäntarina

Jokainen päivä on mielenterveyspäivä

”Aaltojen pärskeet ovat jäätäviä, ne kantautuvat tänne Tanskan pohjoisrannikolle Pohjanmereltä asti. Auton etulyhdyt valaisevat suoraan edessä piirtyvää aallonmurtajaa,  joka hädin tuskin erottuu tihkusateessa. Kävelen niin pitkälle kuin pääsen ja tähyän kaukaisia rahtilaivojen valoja. Palaan hytisten vuokra-autooni, käynnistän moottorin ja lämmitän sisäilman aivan kuumaksi. Ripustan pyyhkeitä ikkunoihin, nyt olen turvassa omassa pesässäni.” Tämä ei ollut ensimmäinen …

Elämäntarina

Sotalapsen hiljainen huuto

Isän puolen sukuni on kotoisin Kuorevedeltä pohjoisesta Hämeestä. Leevi-isäni veli, setäni Timo, lähetettiin aikoinaan sotalapsena Länsi-Ruotsiin Falkenbergin lähelle. Timon matkasta alkoi sukupolvia kestänyt kaipaus ja hiljaisuus, jonka jakavat monet. Timo oli yksi noin 80 000 lapsesta, jotka lähetettiin toisen maailmansodan aikana Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan ilman vanhempiaan. Sodan päätyttyä pääosa lapsista palasi kotimaahan, mutta moni …