Presidentin puolisollakin on elämä

 

 

 

“Minun jouluni on tullut. Minä kiitän kohtaloa siitä päivästä, jolloin minä ensi kertaa huomasin Sinun silmiesi auringonpaisteen ja löysin tien Sinun ihanan sielusi aarrekammioihin. Siitä alkaen olet sinä valaissut minun tietäni”, kirjoitti Risto Ryti kirjeessään puolisolleen Gerdalle 1915.

Kun aloin työstää kirjaani Olet valaissut minun tietäni – presidenttien puolisot (Kustantamo S&S, 2017), en arvannut, miten vähän lopulta tiesinkään heistä. Presidenttien puolisoita on usein pidetty vain kukkakimppujen vastaanottajina, joilta vaaditaan kaunista hymyä ja edustavaa pukeutumista. Historiankirjoitus on keskittynyt politiikkaan ja valtakuvioiden pohtimiseen. Presidenttien elämäkerroissa käsitellään puolisoita usein vain viitteinä. Harvoin ne valaisevat mitään puolisoiden välisistä suhteistä tai puolison omista saavutuksista.

“Presidentin puoliso ei ole työ”, kuten Jenni Haukio on sanonut. Laki ei sano mitään presidentin puolison tehtävästä, sitä ei ole rajattu eikä siitä saa erityistä korvausta, vaikka työmäärä on suuri. Protokolla kuitenkin edellyttää, että tärkeimpiin edustustilaisuuksiisn on osallistuttava. Edustusasutkin, joihin media kiinnittää paljon huomiota, on maksettava itse. Aika uskomatonta nykymaailmassa, että meillä on puolivirallinen edustuspuolisokäytäntö.

Mikä kuitenkin tärkeintä, presidenttien vaimot – ja yksi aviomies – ovat olleet humaaneja ja vahvoja kumppaneita ja persoonallisuuksia.  He ovat saaneet kokea liitoissaan itsenäisen Suomen vaiheet maan synnystä tämän päivän muuttuvaan maailmaan. Jokainen heistä on jättänyt oman jälkensä historiaan.

Puolisot ovat toki olleet ensisijaisesti miehensä tai vaimonsa tuki ja turva. He ovat olleet sekä työpareja että toistensa intiimejä kumppaneita. He ovat olleet tien tasoittajia ja mahdollistajiea, mutta myös ihmisiä, joilla on oma tahto, päämäärä ja kyky toimia sen puolesta. Useimmat presidenttien puolisot ovat kokeneet velvollisuudekseen edistää lasten parasta, uuden sukupolven kasvuedellytyksiä. Puolisot ovat avanneet keskustelun merkityksellisesti kokemastaan asiasta, puhaltaneet siihen vauhtia ja käyttäneet asemaasa korostamaan sen tärkeyttä. Joskus tämä avaus on ollut käänteentekevä koko kansakunnan hyvinvoinnille, ja saattanut vaikuttaa enemmän kuin kova politiikka konsanaan.

Ei ole siis yhdentekevää, millainen ihminen astelee presidenttinsä rinnalla. Presidentti puolisoineen elää nyt aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin sata vuotta sitten. Enää Suomessa ei eletä nälässä ja sotatilassa. Haasteet ovat toisenlaisia, mutta kovia nekin. Kansallisvaltio on sidoksissa muuhun maailmaan lukemattomin siten. Itsenäisen Suomen presidentin puolisolla on jälleen tehtävää, kuten niin monella edeltäjällään – arvovaltaisia oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolestapuhujia tarvitaan.

Presidentti on demokratian instituutio, mutta puolison rooli on sellainen, miksi hän itse sen tekee. Vai mitä sanotte tästä, aivan lyhyestä listasta:

Ester Ståhlberg oli ennen avioitumistaan lastensuojelun virkamies, ja hänen ansiostaan meillä on Pelastakaa Lapset ry:n Suomen osasto.

Signe Relander solmi nuoren kansakunnan suhteita ulkomaailmaan ja diplomaattipiireihin loistavana emäntänä. Hän oli myös ensimmäinen puoliso, joka kävi valtiovierailuilla ja loi tärkeää Suomi-kuvaa.

Ellen Svinhufvud oli Marttojen ja Lotta Svärd -järjestön tukipylväs ja hänen muistonaan toimii myös Kalevala Koru Oy, joka harjoittaa yhä hyväntekeväisyyttä.

Kaisa Kallio kiinnitti ensimmäisenä huomiota nimenomaan naisten mielenterveyteen, ja lepokodiksi perustettu Kaisankoti Espoossa auttaa yhä uupuneita naisia. Myös Kotilieden perinteikäs Kummikerho, joka vieläkin auttaa vähävaraisia perheitä, on osin Kaisa Kallion kädenjälkeä.

Gerda Ryti tuki sota-aikana kotirintaman naisia monin tavoin, ja hänen perintönään kuullaan yhä joka päivä Turun Tuomiokirkon kellojen lyövän kaksitoista. Taustalla on presidentin rouvan puhe ja vetoomus Kannaksen ratkaisutaistelujen aikana radiossa, jossa hän kehotti aina tuomiokirkon kellojen lyödessä puolta päivää rukoilemaan kansakunnan puolesta.

Alli Paasikivi taas oli rauhan tultua rakentamassa uudenlaista Suomea. Hän oli muun muassa Lasten Päivän Säätiön takana, joka taas puolestaan alkoi pyörittää Linnanmäkeä. Huvipuiston tuotto kanavoidaan lastensuojeluun.

Sylvi Kekkonen oli ensisijaisesti kirjailija ja edisti nuoren sukupolven kirjailijoiden ja runoilijoiden toimintaedellytyksiä. Hän oli miehensä puheiden ja kirjoitusten esilukija, ja sen perusteella hänellä oli varmasti paljonkin valtaa politiikassa.

Tellervo Koivisto oli ensimmäinen presidentin puoliso, joka oli ollut poliitikko, sosialidemokraattinen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja. Suurimman palveluksen hän ehkä kuitenkin teki kertomalla masennuksestaan, ja avasi samalla kauan odotetun yhteiskunnallisen, laajan keskustelun mielenterveyden ongelmista ja hoidosta.

Eeva Ahtisaaren ponnistelujen ansiosta monet lapsiperheet voivat nykyään huokaista helpotuksesta, kun pienten koululaisten ei enää tarvitse kärsiä yksinäisistä iltapäivistä. Iltapäiväkerhot ovat nykyään lakisääteisiä.

Pentti Arajärvi oli ensimmäinen, joka teki omaa työtään myös ollessaan presidentin puolisona. Sosiaalioikeuden professori oli ja on niin ikään lasten asialla muun muassa Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen puheenjohtajana. Hän on myös poliitikko, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.

 

Jenni Haukio on runoilija ja kirjallisuuden ammattilainen. Hän työskentelee myös luonnon monimuotoisuuden puolesta. On jännittävää kuulla, kuinka hän mahdollisesti myöhemmin saattaisi puhua myös perheistä ja äitiydestä. Haukio on ensimmäinen puoliso, joka on saanut lapsen presidentin virkakauden aikana.

Jenni Haukio ja Ranskan presidentin puoliso Brigitte Macron Suomenlinnassa syksyllä 2018. Pariskuntien päinvastaisesta ikäerosta syntyi vilkasta keskustelua. Rouva Macron on 65-vuotias ja presidentti Emmanuel Macron 40-vuotias. Jenni Haukio on 41-vuotias ja presidentti Niinistö 70-vuotias. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia

 

Presidentti ja mahdollinen puoliso vaihtuvat taas viiden vuoden kuluttua. Maailma ehtii muuttua sitä ennen hurjaa vauhtia. Kun valitaan presidentti, valitaan samalla puoliso, tahtoi hän sitä tai ei. Meillä on oikeus tietää, millainen ihminen edustaa Suomea ja kuinka hän aikoo asemaansa käyttää. Puoliso ei ole voi enää näinä aikoina olla yksityinen kansalainen, ei edes presidenttiehdokkaan puoliso. Hän on tärkeä ja vaikutusvaltainen ihminen, jolla on mahdollisuus tulevaisuudessa olla yhtä rohkea ja suorasanainen kuin varhaiset edeltäjänsä. Kulkea omaa tietään, mutta samalla rakentaa yhteistä hyvää.