Kun lentokoneen pyörät eilen illalla koskettivat Peretolan kenttää Firenzessä, huokaisin syvään. Oli jo myöhä, ja matka oli kestänyt koko päivän. Koneen vaihto Pariisissa oli ollut uuvuttava, pitkä odotus oli syönyt viimeisenkin energian. Lisäksi jännitin matkaa, sillä se oli ensimmäinen pitkä lentokonereissu aivoinfarktin jälkeen, joka sattui kaksi vuotta sitten lennolla Frankfurtista Helsinkiin. Nyt Air Francen lentoemäntä …
Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa. Tämä kirjailja Virginia Woolfin klassinen lause on pyörinyt mielessäni siitä asti, kun vuokrasin pikkuriikkisen huoneen solukämpästä Helsingissä. Se on vain työtä varten. Kotini – tai kirjaimellisesti ottaen avomieheni talo – on Loviisassa, Strömforsin pienessä ruukkikylässä, jonka juuret ulottuvat 1600-luvun lopulle asti. Kotimme hirret …
On vaikeaa saada töitä, kun on ensin kertonut mielenterveydestään ja sitten aivoinfarktistaan julkisesti. Ihan vain tiedoksi: en tule yhtäkkiä hulluksi kesken työpäivän ja ymmärrys, kyky hallita monimutkaisia kokonaisuuksia, kommunikaatiotaidot sekä muisti ovat taas iskussa. Kokemusta on. Okei, niin on ikääkin. Olen 55-vuotias. Viime viikolla olin huolimatta korkeasta iästäni ihan omasta halustani opettelemassa uutta tv-tekniikkaa alan …
Elämäni varrella on tarvittu ja tarvitaan yhä edelleen luottonaisia. Ammattilaisia, joiden kanssa on turvallista tehdä työtä, kysyä neuvoja, paljastaa salaisuuksia, nauraa ja itkeä. Joistakin luottonaisista on tullut myös ystäviä. Mitä nainen siis hakee? “A woman of a certain age” , kuten amerikkalaiset sanovat, on yksi idioottimaisimmista naisia koskevista määritelmistä koskaan. Se tarkoittaa menopaussiin siirtyviä tai …
Puran viidettä kertaa neljää riviä neuletyöstä, jossa joka rivillä on 140 silmukkaa. Olen pudottanut taas muutaman, enkä saa tällä kertaa kaivettua niitä takaisin edes virkkuukoukulla. Sain aivoinfarktin hieman yli vuosi sitten, ja edistystä on tapahtunut huimasti. En enää tarvitse rollaattoria tai keppiä, ja pystyn kävelemään pitkiä matkoja. Osaan kirjoittaa, vaikka se sujuukin hitaammin kuin ennen. …
Kello lähenee iltakahdeksaaa. On aika pukea jalkaan korot, sipaista huulipunaa ja suunnata vakiopaikkaan siemaisemaan lasi proseccoa, klassista Aperol Spritziä tai muuta drinkkiä. Eikä pidä unohtaa kasvosuojusta, muuten ei ole sisään mitään asiaa! Pienissä baareissa drinkki tilataan kassalta, maksetaan ja poistutaan kadulle, riisutaan kasvosuojus ja nautitaan juoma. Monet ravintolat ja baarit ovatkin siirtyneet ulkotarjoiluun, pöydät ja …
Korona iski pahimmin Pohjois-Italiaan. On kuvaavaa, että keskiajalla myös rutto tuli ensin pohjoiseen. Itse asiassa sana karanteeni pohjautuu ruttoaikaan Venetsiassa. Kaupunkiin tulevien laivojen miehistön piti pysyä neljäkymmentä päivää laivassa, jotta mahdollisesti sairaat eivät pääsisi tartuttamaan venetsialaisia. Neljäkymmentä on italiaksi quaranta. Toscanan maakunta on ollut Italian koronatilastojen häntäpäässä. Väliaikainen kotikaupunkini Firenze, alueen pääkaupunki, on sekin säästynyt …
Mistä tunnistaa turistin Firenzessä? Juu, hänen nenänsä viistää puhelimen näyttöä silmät Google-kartassa, hän pitää kiinni laukustaan kouristuksenomaisesti – ja hän tilaa lattekahvin puolenpäivän jälkeen! Mamma mia, eipä nyt sotketa tähän maitoa. Espresso, ristretto tai doppio ovat ainoat oikeat iltapäivän kofeiinitarpeeseen. Macchiato tai macchiatone ehkä vielä käy. Kahvisanaston löydät tekstin lopusta. Kahvi on italialaiselle pyhä asia, …
Kirjoitan tätä Firenzen sydämessä Ponte Vecchion, vanhan sillan vieressä Arno-joen varrella. Ponte Vecchio on ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan pommituksista. Sen yllä kulkee suljettu käytävä, jota pitkin Medicien kuuluisa kauppiassuku ja muut silmäätekevät pääsivät kaupungin puolelta toiselle tarvitsematta laskeutua rahvaan pariin. Mussolini määräsi sodan aikana vielä puhkomaan seinään ikkunoita, jotta vierailulla ollut Hitler voisi …
Viime kesänä koko elämä pysähtyi. Katsoin silmästä silmään kuolemaa ja mietin, tässäkö se oli. Elämä jatkui, mutta tie terveyteen on ollut pitkä. Olen edelleen sairauslomalla ja kuntoudun Laakson sairaalan neurologisella poliklinikalla. Pitkä kirjoitustauko sivullani johtuu siitä, etten ole kyennyt kirjoittamaan. Nyt taas sujuu. Seuraava tekstini on lyhyempi versio hitaasti ja työläästi kirjoittamastani MeNaiset -lehdessä tammikuussa …
