Olen lopen kyllästynyt lukemaan lehdistä vinkkejä siitä, kuinka nainen saa seksielämän toimimaan pitkän kuivan kauden jälkeen. Ystäväpiirissäni on monia – jotkut menopaussissa, jotkut eivät – haluttomia, jotka kokevat myllytyksen ahdistavana. Kun ei haluta, parisuhteen oletusarvoinen sukupuolielämä ja yhteiskunnan paine tekevät seksistä vaatimuksen. Se lisää entisestään hankaluuksia parisuhteessa. Sinkuilla ei useimmiten ole hätää, voit helposti torjua deitin ehdotukset ilman huonoa omatuntoa ja välittämättä seurauksista -mikäli haluttomuus ei ole itselle ongelma. Parisuhteen halukas osapuoli taas kärsii, ja niin ollen myös se haluton.
Haluttomuus on monesti kiinni rasittavasta elämäntilanteesta. Lapset sairastelevat, työssä on vaikeuksia, iäkkäät vanhemmat tarvitsevat tukea, omaa aikaa ja unta on liian vähän. Vaikka seksi toisi kokemuksenkin mukaan rentoutta, läheisyyttä ja turvallisuudentunnetta, siihen ei vain jaksa ryhtyä. Ja ei, mies ei voi ostaa halua imuroimalla, ripustamalla pyykit tai kokkaamalla. Ne ovat asioita, joita vain yleisesti tehdään arjessa, eikä mies saa niistä lisäpisteitä, vaikkei muuten osallistuisi juuri kotitöihin.
Ainoa keino, jolla voi lisätä läheisyyttä ja lämpöä, on lisätä läheisyyttä ja lämpöä. Haastattelin kerran pariskuntaa, jotka pelastivat avioliittonsa hyvin yksinkertaisella tavalla. He koskettivat toisiaan joka kerta, kun tulivat vastakkain. Pieni halaus, suukko, taputus olkapäälle. Se lisäsi yhteisyyttä, keskinäistä lämpöä ja kunnioitusta. He huomasivat toisensa. Sen lisäksi he vain istuivat iltaisin puolisen tuntia sohvalla lähekkäin ilman puhelimia ja televisiota, eivät edes välttämättä puhuneet mistään. Vähitellen mukaan tuli keskustelu ja viimein seksi. Tämä ei ole jälleen haluttomalle uusi vinkki, vaan toteamus. Seksi ei ollut heille yhtä tärkeää kuin syvän yhteyden kokemus. Seksiä voi harrastaa kenen kanssa tahansa, mutta heille kyse oli rakastelusta. Aina läheisyys ei edes johtanut rakasteluun.
Siinäpä se. Moni nainen tuntee rasittavana sen, että läheisyys, kainalossa nyhjääminen ja suukottelu tuntuu oletukselta, joka johtaa seksiaktiin. Niinpä läheisyyttä aletaan vältellä, ja pahan kierre on valmis. Kosketuksen puute johtaa kosketuksen hakemiseen jostain muualta. Tutkimuksissa apinanpoikanen kuolee, jos se erotetaan emosta. Poikasta kyllä ruokitaan, mutta se ei saa tuntea emon kosketusta. Pieni masentuu, lakkaa syömästä, kuihtuu ja silmät eivät enää loista. Ihminen ei ole sen kummempi. Meitä vain ei suljeta fyysiseen häkkiin.
Seksuaalinen vietti on ihmisen perusviettejä. Se on ehkä vahvin vietti, sillä se johtaa eläinlajin jatkumiseen. Yksikään elollinen ei voi jatkaa sukuaan ilman sukuviettiä ja sen toteuttamista. Emme voi tietää, mitä muut eläimet ajattelevat pariutumisesta emmekä siitä, ajattelevatko ne tietoisesti sitä. Ihminen ajattelee, ja siksi vietti onkin meistä niin monimutkainen.
Naisen kannalta seksiin liittyy aina joko toivotun tai epätoivotun raskauden mahdollisuus, jos vain fyysiset edellytykset ovat olemassa. Naisella, joka voi tulla raskaaksi, mahdollisuus on aina mielessä, vaikka kuinka tiedostamattomana, vahvan ehkäisyn suojaamana tai sitten hartaana tavoitteena. Kukaan tapaamani mies ei ensisijaisesti ajattele ehkäisyä. Päinvastoin, miehen vietti – olkoonkin sitten tiedostamaton – on kylvää siementään mahdollisimman laajalle. Väitän, että hedelmällisessä iässä olevan haluttoman naisen ajatus nojaa joissakin tapauksissa pelkoon. Pelkoon siitä, onko mahdollisella jälkeläisellä ja äidillä miehen tuki ja turva. On itsensä pettämistä väittää, ettei näin ole. Eläimellinen pelko vain verhoutuu romanttisen rakkauden päättymisen pelkoon.
Joillekin masennus on halun tappaja. Kun mikään ei tunnu miltään ja elämä on pelkkää selviytymistä, jäljellä ei ole antaa yhtään energiaa muille. Seksiin ryhtyminen vaatii liikaa. Ihminen kokee sen suorituksena, johon ei riitä paukkuja. On täysi työ pitää homma kasassa muutenkin. Niin ikään unen puute heikentää naisen haluja. Kun vauva herättää viisi kertaa yössä rinnalle, jokainen mahdollinen uniminuutti on kullan arvoinen. Olen itsekin antanut monesti miehelle hyvin aggressiiviset pakit vauva-aikana.
Kirjoitukseni keskittyy naisiin, muttei unohdeta miehiä. Haluttomuus koskettaa heitäkin. Ei pidä olettaa, että mies on aina halukas ja kykenevä. Mies ei ole immuuni masennukselle ja stressille. Mieskin vanhenee. Ainoa ero on, että mies kykenee tuottamaan jälkeläisiä kuolemaansa asti. Naisen halu ei menopaussin aikana ja sen jälkeen ole välttämättä enää sama, johtuen taas kerran biologisista seikoista, joille emme voi mitään. Mutta aivan yhtä hyvin tilanne voi olla täysin päinvastainen: seksi voi olla parempaa menopaussin jälkeen, kun ei enää tarvitse pelätä seurauksia. Tunnen vaihdevuodet ylittäneitä naisia, joiden seksielämä on huikeaa.
Halu ei nouse vaatimalla. Halu seksiin ei myöskään ole naisena olemisen mitta. Haluttomuusjaksot elämässä ovat normaaleja. Väkisin ei tarvitse yrittää. Mutta parisuhde voi selvitä ja voida paremmin, jos asiasta puhuu. Ja kuten kirjoitin: läheisyyttä saa olemalla läheinen.
