Näin sanoi ikätoverini, 56 v, kun olin suunnittelemassa junamatkaani läpi Euroopan. Ai ei voi vai? Tähtäimessä oli liki kahden kuukauden reissu, joten minusta oli aivan älytöntä tuhlata tuhansia hotellissa yöpymiseen. Olen ennenkin, myös aikuisena majoittunut hostelleihin, joissa voi nukkua muutamalla kympillä. On vain siedettävä silloin tällöin yhteisvessoja ja suihkuja käytävän varrella, kolmea tai viittä muuta samassa huoneessa nukkuvaa matkaajaa, kerrossänkyjä ja toisten eri vuorokausirytmejä. Ei se ole loppujen lopuksi vaikeaa, kyse on enemmänkin asenteesta. On otettava rennosti, nipottaminen on aivan turhaa.
Suurin osa hostelleista on kesäkuukausina täynnä nuoria reppureissaajia. Voisin olla useimpien äiti. Monet ovat olleet todella kiinnostuneita matkastani, ja meillä on ollut pitkiä keskusteluja niin kirjallisuudesta, ilmastonmuutoksesta kuin maskisuosituksista. Tämän ajan suurimpiin teemoihin liittyviä pohdintoja, olivat keskustelukumppanit sitten Bulgariasta, Saksasta tai Cayman-saarilta. Jokainen uusi tuttavuus on ollut lahja, ja tuskin maltan odottaa taas uusia, kun käännän suunnan Ranskan kautta kotiin päin. Olemme kokeneet yllättävät yölliset junanvaihdot ja Itä-Euroopan maiden passintarkastukset (se oli todella omituista vain Schengen-alueella pitkään matkanneelle), istuneet tuntikausia kuumalla laiturilla odottaen seuraavaa junaa, jakaneet vesipulloja toisillemme, opetelleet lausumaan ainakin “kiitos”, “ole hyvä” ja “juna” monella kielellä – suomi ja unkari ovat monelle vaikeimmat. Google Translator on ollut ahkerassa käytössä. Keski-Euroopassa ja etenkin Itä-Euroopassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että puhekumppani osaa englantia. Kiitän lukioni kieltenopettajia ankarasta paahtamisesta, sillä kaikki opiskelemani kielet, ruotsi, englanti, ranska ja saksa ovat olleet todella tarpeen. Jos kielioppi ja jotkut sanat ovatkin hukassa, periaatteena on laittaa kaikki osaamani sanat peräkkäin ja katsoa, miten käy. Useimmiten hyvin. Ja ajatelkaa, miten innoissamme me olemme, kun turisti edes yrittää toivottaa hyvää huomenta suomeksi. Sama tapahtuu toisin päin – ehkä ranskalaiset ovat jonkinlainen poikkeus. Katsotaan parin viikon päästä tultuani Pariisiin, onko asenne muuttunut sitten viime näkemän. Mutta nuorten matkalaisten ja huonetoverieni yhteinen kieli on voittopuolisesti englanti.
Hostelleja on monenlaisia. Jotkut lähentelevät huippuhotellitasoa, toiset ovat oppilaitosten asuinhuoneistoihin kyhättyjä kerrossänkykoppeja, eikä ilmastoinnista ole puhettakaan. Keskimäärin hostelleissa on siistiä, lakanat kuuluvat hintaan, pyyhkeistä joutuu yleensä maksamaan. Niissä on pesukoneet ja kuivurit, joten suurta määrää vaatteita ei kannata raahata mukanaan. Jännin yöpymispaikkani oli täysin automatisoitu hostelli Wienissä. Varaus ja maksu tehdään netissä www.hostelworld.com -sivulla. Tämä wieniläinen SPACE Hostel (Blechturmgasse 31, niitä on muuten useampia paikkoja) jonka ovi avattiin koodilla, oli todella kuin scifi-leffasta. Jokaisella oli oma avaruusaluksen makuupaikkaa muistuttava kapseli, jossa oli kaikki tarvittava USB-liitännästä pieneen kassakaappiin. Kapselissa oli myös miellyttävä ilmastointi, ja sen sai lukkoon. En tuntenut minkäänlaista suljetun paikan kammoa, ihme kyllä. Ylivoimaisesti kaamein oli sisäilmaltaan homeista saunaa muistuttava kristillinen opisto Berliinissä. Oli pakko ottaa seuraavaksi yöksi halpa hotellihuone, jossa oli ilmastointi.
Hostelworld.com on erinomainen salapoliisi, voit lukea arvosteluja ja arvioida kartasta, kannattaako asua kauempana vai lähempänä keskustaa. Neuvoni on, että joskus kannattaa ottaa se halvempi kauempana oleva, jos liikenneyhteydet ovat hyvät. Varsinkin isoissa kaupungeissa keskustan hostellit eivät joskus vastaa tasoltaan hintaansa. Monissa hostelleissa check in -aika on klo 15-23 ja lähteä pitää ennen kello kymmentä. Kannattaa tarkistaa, onko paikassa respa auki vuorokauden ympäri vai onko siellä ns. kotiintuloaika. Joissakin paikoissa hintaan kuuluu vaatimaton aamiainen, toisissa se on ostettava erikseen. Useimmiten lähellä on kahvila tai montakin, ja aamupala on huomattavasti parempi -samaan hintaan.
“Minun ikäiseni nainen” on nyt reissanut kolmisen viikkoa Helsingistä Istanbuliin junalla ja lentänyt sieltä Roomaan. Tulin sairaaksi, enkä olisi kestänyt uudestaan kahden vuorokauden junamatkaa ensin Romanian kautta Unkariin ja sieltä Italiaan. Roomasta on todella nopea puolentoista tunnin matka Firenzeen, jossa olen nyt toipumassa hyvän ystäväni Heidin luona. Hän on suomalainen neulesuunnittelija, joka muutti tänne kolmisen vuotta sitten. Nämä kadut ovat minullekin jo tuttuja, olen ollut täällä monesti ja pitkiä aikoja.
Huomaan, että olen väsynyt, mutten pelkästään siksi, että olen vielä toipilas kunnon flunssan jälkeen. Olen ollut jännittynyt tällä matkalla. Matkustan yksin, kukaan ei ole perään katsomassa ja huolehtimassa turvallisuudestani. Olen ollut jatkuvassa hälytystilassa, vaikka olen nauttinutkin suuresti. Olen joutunut pitämään varani joka tilanteessa. Ja kerran on sattunutkin: käsilaukkuni varastettiin Istanbulissa. Pidän laukkua aina ns. postiljooniotteessa, mutta varas kiskaisi sen kaulastani todella voimakkaasti, niin että sattui. Huusin kuin hinaaja, ja jostain ilmestyi poliisi, joka taklasi varkaan ja pani käsirautoihin ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Partiopoliisi Ali on erikoistunut juuri tällaisiin tilanteisiin turistien kansoittamalla Taksim-aukiolla. Olin kulkemassa sen läpi majapaikkaani. Ali toi laukkuni takaisin, antoi minulle vesipullon ja osan omista eväistään, rauhoitteli järkyttynyttä. Juttelimme Google Translatorin avulla pitkän aikaa elämästä, Alin tyttöystävästä, Suomesta ja heidän toiveestaan kerran päästä käymään siellä.
Kaikesta huolimatta Istanbul lumosi minut täysin. Idän ja lännen kohtaaminen on synnyttänyt kuohuvan, intensiivisen, kulttuurisesti rikkaan kaupungin, jossa elää 15 miljoonaa ihmistä monenlaisessa ristiaallokossa, eikä vähiten poliittisesti. Kaupunkikuva yllätti minut. Se on hyvin länsimainen, moderni, toimiva. Joukkoliikenne on huippuunsa viritettyä: metro, bussit ja raitiovaunut kuljettavat kansaa turvallisesti ja nopeasti. Autoruuhkat ovat karmeita, jumit yleisiä. Liikennesäännöt tuntuvat olevan vain ehdotuksia, tosin samoin on Italiassa. Pukeutuminen on vapaata, yhtä lailla Istanbulissa kikattavat teinitytöt minihameissaan ja pikku topeissaan kuin Helsingissä. Olen nähnyt enemmän täysin hunnutettuja naisia Suomessa. Kaupunki tuntuu maallistuneelta, vaikka se varmastikaan ei ole totta. Rukouskutsut kaikuvat yhä edelleen, ja väki täyttää moskeijat. Haluaisin nähdä vielä niin paljon, mutta matkan oli jatkuttava. Palaan vielä Istanbuliin, josta koin vain pienenpienen murto-osan.
Jään Firenzeen vielä joksikin aikaa ja käyn täältä käsin parilla päiväretkellä Roomassa. Hinnat ovat lomakautena niin korkeat, ettei sinne ole järkeä jäädä yöksi. Ja kun junalla pääsee Roomaan ja takaisin helposti ja nopeasti, mikä ettei! Nyt ei ole enää jäljellä kuin vähän yskää.
Saluti Roma, città eterna!
Jos haluat tulla matkatoverikseni, osta VIP-lippu face-ryhmääni Yksinäisen naisen juna! https://www.paivistorgard.fi/product/yksinaisen-naisen-juna-vip-lippu/
