-Ei sinun ikäisesi nainen voi asua missään hostellissa!
Ystäväni kommentti yllätti. En ole koskaan ajatellut, mitä “minun ikäiseni naisen” sopii tai ei sovi tehdä. Kuten esimerkiksi lähteä interreilaamaan halki Euroopan Istanbuliin. Lähden sinne huomenna, pakkaaminen on lievästi ilmaistuna hieman vaiheessa, yritän selvitä niin vähin matkatavaroin kuin mahdollista. Yksinäisen naisen ei ole järkevää raahata mukanaan koko omaisuuttaan. Pärjään oikein hyvin ilman harjakiharrinta, hiusdonitsit on keksitty.
Mutta silti, miksi ihmeessä? Kuka lähtee istumaan tuntitolkulla junissa? Tähän kysymykseen vastaa kirjailija Mika Waltari.
Minulla oli Euroopan rautatiekartta. Sen iltapäivän lepäsin, – suunnittelin matkaani- Konstantinopeliin -sitten kun kaikki olisi valmista. Tavailin sanakirjan avulla Lloyd-Triestinon englanninkielistä tekstiä, -laskin kilometrien ja eri maiden rautatiehinnastojen avulla, paljonko piletti tulisi maksamaan Stettinistä Balkanin maitten halki Konstantinopeliin. Tutkin aikataulun avulla junien lähtöaikoja. Saatoin aavistaa jäsenissäni Simplon-Orient-Ekspressin jyrisevän vauhdin.
Se oli onnellinen iltapäivä. Filosofia ja vielä edessä olevat kuulustelut olivat unohtuneet. Havahduin vasta, kun oli niin pimeää, etten enää saanut selvää kirjaimista. Istuen pimeässä tunsin, etä minun täytyi onnistua, – täytyi päästä lähtemään -vapauteen, elämään, romantiikkaan!
-Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna (1929)
Luin Waltarin matkakirjan parikymppisenä. Siitä asti olen haaveillut näkeväni “Konstantinopelin” – nykyisen Istanbulin. Waltarin matkakirjasta on nyt liki sata vuotta, ja on mielestäni aika nähdä nykyinen Eurooppa naisen silmin. Mitä ihmiset ajattelevat, pelkäävät, mistä unelmoivat? Millaista on naisen arki ja juhla? Missä kauneimmat maisemat, houkuttelevimmat pikku ravintolat, kahvilat, puodit? Mitä eurooppalaisuus tarkoittaa?
Seurailen pääpiirteittäin Waltarin reittiä. Omani kulkee seuraavasti: Tukholma-Kööpenhamina-Berliini-Praha-Wien-Budapest-Istanbul-Ateena-Rooma-Firenze-Marseille-Pariisi-Amsterdam- ja taas Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Matka kestää ehkä kuutisen viikkoa, jos tarpeen, niin pidempään. Pysähdyn välillä lepäämään, yövyn juuri niissä arveluttavissa hostelleissa, jotka muuten majoittavat täysin normaalisti Euroopassa myös keski-ikäisiä naisia. Ja jos sydän on 15-vuotiaan, sitä parempi.
Eurail, Euroopan junayhtiöiden kattojärjestö on ollut enemmän kuin ihana apu. He sponsoroivat Interrail-passini, ja vieläpä ykkosluokkaan. Muuten, monissa maissa suomalainen ihan tavallinen junavaunu olisi taivaallinen ihme. Katsotaan, miten VR pärjää vertailussa!
Tärkeintä on kuitenkin matkaaminen hitaasti ja maata pitkin. Lentäminen tuntuu jotenkin repivältä hyppäykseltä kulttuurista ja maisemasta toiseen, aivot ja sydän eivät ehdi mukana. Olen aina rakastanut junia. Ne sallivat ihmisen liukua hitaasti aina uuteen maisemaan ja mahdollistavat ihania kohtaamisia erilaisten ihmisten välillä. Puhumattakaan siitä, miten maapallo kiittää. Slow travel ei ole enää uusi muotivillitys, vaan tarpeellinen ja monien suosima tapa matkustaa.
Tule matkatoverikseni! Voit lunastaa 25 euron arvoisen VIP-lipun matkalle. Jaan VIP-ryhmään tunnelmia livenä, materiaalia, jota muualla ei ole. Vinkkejä, mieleenpainuvia hetkiä, tapaamiani ihmisiä. Löydät minut facebookin ryhmästä Yksinäisen naisen juna. Kirjoitan myös blogia ja jaan kuvia Instagramissa, mutta VIP-lippu on kuin olisit itse mukana.
Laiva Tukholmaan lähtee huomenna torstaina Olympialaiturista kello 17. Hei siihen asti, matkatoverini!
Yksinäisen naisen juna VIP-lippu
Hyppää toden teolla mukaan matkaani; lähde mukaan kanssani seikkailuun ja osta itsellesi virtuaalinen ykkösluokan VIP-lippu Yksinäisen naisen junaan.
Matkani kestää 8 viikkoa. VIP-lipulla pääset seuraamaan matkaani eturivistä ja saat kokea samat asiat kuin minäkin livevideoiden välityksellä. Virtuaalimatkaseuralaisenani pääset seuraamaan myös matkani valmisteluja sekä kotiutumista, eli saat …
Hei! Oikein hyvää matkaa Istanbuliin! Itse olen eniten kiinnostunut siitä, mitä näet perillä ja miten sitä tulkitset. Seuraan Turkkia paljon ja siksi se on tietenkin mielenkiintoista.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, Ja jos tarvitset jotain vinkkejä tms (jotka tosin saattavat olla ikääntyneitä), kirjoita ihmeessä ja kysy,
Terveisin Leena
Hei Leena!
Säästelen tulkintoja vähän, kustantajani pyysi, etten tyhjentäisi pankkia blogissa. Mutta voinko mahdollisesti tarkistaa sinulta pari juttua myöhemmin? Minua auttanut poliisi sanoi muuten, että hänellä olisi paljonkin puhuttavaa tilanteesta, muttei voi, koska on poliisi. Hän katsoi tarkkaan, ettei ketään ole näkyvillä, ennen kuin sanoi tämän. Hagia Sofian opas ei sanonut senkään vertaa kysymykseeni, pyöritteli vain silmiään, ravisteli päätään ja kohotteli hartioitaan. Juttelin kahvilanpitäjien, marketin kassaneidin ja yliopiston vahtimestarin kanssa Google Translatorin avulla. Jokainen katsoi ympärilleen ensin ja hymyili vastaukseksi. Kannattajiakin oli, monet hyvin ylpeitä Turkin presidentin aikaansaamasta uudesta noususta. Taksinkuljettajani, ravintoloitsija, perheenisä ja -äiti lapsineen moskeijan ulkopuolella noin alkuun. Tulkintani keskusteluista on tietenkin hyvinvointivaltion valkoisen, korkeakoulutetun naisen. On selvää, että maassa pitäisi asua kauemmin ja osata kieltä. Istanbul kyllä lumosi minut täysin, palaan sinne vielä.