Jouduin siirtämään kauan suunniteltua pitkää matkaa Istanbuliin perhesyistä, mutta unelma elää ja toteutuu syksyllä. Sen sijaan kävin nopsasti Tukholmassa, joka Lontoon ja Firenzen ohella on lempikaupunkini. Jokaisella kaupungilla on ominaistuoksunsa, ja Tukholma tuoksuu mereltä. Matkustan sinne yleensä laivalla, sillä haluan kokea hitaan matkateon. Nyt nautin kevääseen heräävästä saaristosta ja lokkien huudosta laivan vanavedessä.
Tukholma on tarjonnut minulle monia unohtumattomia elämyksiä. Kun olin toimittajana Anna-lehdessä, pääsin raportoimaan kruununprinsessa Victorian häistä. Asuin kuvaajan kanssa perinteikkäässä hotelli Grandissa, jossa myös Euroopan kuninkaalliset olivat majoittuneina. Olin varannut huoneen heti, kun hääpäivä oli selvillä. Mutta kun olimme saapuneet Tukholmaan, kollegani soitti ja varoitti, ettei median edustajia päästetä Grandiin. Kaikki oli ajettu pois toiseen hotelliin. Hän neuvoi piilottamaan kameralaukun ja maksamaan kaiken henkilökohtaisella luottokortillani sen sijaan, että käyttäisin mediatalon korttia. Niinpä meidät toivotettiin ystävällisesti tervetulleiksi, ja pääsin kuin pääsinkin seuraamaan häihin valmistautuvia kruunupäitä hotellin aulassa. Nykyisen Espanjan kuningattaren Letizian tiara ei pysynyt ojennuksessa, joten anoppi Sofia korjaili sitä viime hetkillä. Miehet olivat jo nauttineet muutaman lasillisen, ja myhäilivät joukossa tyytyväisinä.
Kuvaaja Paula ja minä olimme aloittaneet päivän jo paljon aiemmin. Jututimme ihmisiä, jotka olivat leiriytyneet riemusaaton varrelle miltei aamuyöstä, jotta näkisivät edes vilauksen hääparin vaunuista. Pari rouvaa tarjosi meille aamukahvit termospullosta. Tapasimme myös talvitamineisiin kääriytyneen intialaisseurueen, jolla ei ollut hajuakaan suuresta päivästä. He hytisivät kesäkuun viileydessä ja ilahtuivat kovasti tiedosta. Ja nurkan takana kohtasimme kuninkaallisen perheen: suomalainen pariskunta oli pukeutunut parhaimpiinsa leikkikruunut päässään, ja heidän pieni tyttärensä oli prinsessa-asussaan ja tiarassaan kerrassaan suloinen. Perheen isä kertoi, että heillä on tapana seurata kuninkaallisia häitä aina paikan päällä. He olivat todistaneet Norjan kruununprinssi Haakonin häitä Oslossa, Espanjan silloisen kruununprinssi Felipen häitä Madridissa ja Hollannin kruununprinssi Willem-Alexanderin häitä Amsterdamissa. Todellisia rojalisteja!
Palasimme hotelliin vaihtamaan vaatteita, ja sitten koko konkkaronkka olikin jo matkalla hääkirkkoon kuninkaanlinnan kupeeseen. Kurkimme kirkkoon sisälle, mutta sinne ei ollut asiaa. Itse seremoniaa seurasimme televisiokuvasta. Vähitellen kansa alkoi kokoontua linnan parvekkeen alle, jonne Victoria ja Daniel ilmestyivät tervehtimään ihmisiä. Ilma oli täynnä rakkautta, ja kun Victoria kiitti ruotsalaisia “Tack för att ni har gett mig min prins!” (Kiitos, että olette antaneet minulle prinssini), väkijoukko repesi raikuviin hurraahuutoihin. Silloin tuli itsellenikin kyynel silmään.
Riemusaatto kiersi Tukholman keskustaa ja rantoja, kullanvärisissä hevoskärryissä matkaavan hääparin hymy ei hyytynyt hetkeksikään reitin varrella seisovien ihmisten onnittelujen ja suosionosoitusten humussa. Meille kahvia tarjonneet rouvat olivat parhailla paikoilla vilkuttamassa prinsessalleen ja uudelle prinssilleen. En ole koskaan kokenut niin syvää yhteisen onnen tunnetta. Reittiä turvanneet poliisitkin pyyhkivät välillä kyyneleitä.
Kuninkaanlinna oli valmistautunut hääillalliseen jo kuukausia. Ihan kaikki kirkossa olleet häävieraat eivät sinne mahtuneet, mutta tärkeimmät ottivat paikkansa pitkien pöytien ääressä. Olin käynyt suuressa salissa vuotta aiemmin, ja saanut tietää damastiliinojen olevan peräti 1700 -luvulta. Niitä säilytetään valtavassa varastossa, ja linnassa on kokonainen työryhmä pitämässä huolta pöytäliinoista, ruokaliinoista, pyyhkeistä ja vuodevaatteista. Juhlien jälkeen yleensä löytyy punaviini- tai ruokatahroja ja silloin ovat kuulemma pesupähkinät kullanarvoisia. Saimme myös tietää, että kuninkaalla ja kuningattarella on omat henkilökohtaiset tarjoilijat.
Ilta kääntyi jo aamuyöksi, kun istuskelimme kuvaajan kanssa linnan portilla. Joku näkyi ripustelevan frakkia tuulettumaan, kunniamerkeillä kuorrutettu herrasmies nojaili vartiokopin seinään ilmeisen juhlineena. Tallustimme pikku hiljaa hotellille ja nukuimme pari tuntia ennen aamupalaa.
Koko Grandin aamiaishuone oli täynnä eurooppalaisia valtionpäämiehiä ja kuninkaallisia. Oma silloinen presidenttimme Tarja Halonen ja hänen puolisonsa, tohtori Penttti Arajärvi tervehtivät iloisesti ja kertoivat, että koko juhlapäivä oli ollut ihana, ja että hääpari tuskin pystyi pitämään näppejä erossa toisistaan.
Ottaessani hedelmä- ja marjapöydästä mansikoita lautaselleni, havaitsin vieressäni pitkän miehen ottavan niitä myös. Ja sitten alkoi tapahtua: käännyimme toisiamme kohti, lautasemme kolaroivat – ja mansikat lentelivät kallisarvoiselle matolle. Vilkaisimme toisiamme ja kumarruimme poimimaan mansikoita ennen kuin ne liiskaantuisivat mattoon ja vieraiden kenkiin. Vasta noustuamme katson tarkemmin, kuka mies oli: Espanjan silloinen kruununprinssi, nykyinen kuningas Felipe! Naurahdimme ja toivotimme toisillemme mukavaa päivänjatkoa. Harvemmin sitä saa olla herrojen kanssa marjassa tällä tasolla.
Kuva Getty Images
Palasimme Helsinkiin sunnuntaina iltakoneella. Anna-lehden piti mennä painoon maanantaina, joten kirjoitin juttua kuin elokuvissa, jossa painokoneet odottavat viimeistä pistettä. Päätoimittaja ja AD väijyivät selkäni takana, ja hakkasin näppäimistöä kuin heikkopäinen. En ole edes tv-uutisissa tehnyt juttua sellaisessa paineessa. Juttu valmistui ajoissa, ja lukijat saivat lehden keskiviikkona. Se taitaa olla vieläkin lehden luetuin reportaasi.
Olen tavannut kruununprinsessa Victorian myös henkilökohtaisesti pari kertaa täällä Suomessa, hänen ensimmäisellä käynnillään vanhempiensa kanssa valtiovierailulla ja myöhemmin yksin. Hänellä on ilmiömäinen kyky kommunikoida ihmisten kanssa. Kun hän keskustelee kanssasi, hän keskittyy siihen ja vain siihen. Muuta maailmaa ei olekaan. Se lämmittää ja tuo tunteen siitä, että olet hänelle tärkeä ja asiasi on merkityksellinen. Ruotsi saa vielä vertaansa vailla olevan kuningattaren!
