Yhden naisen naistenlehti
You Are Reading
Yksinäisen naisen juna Istanbuliin
0
Matka, Yksinäisen naisen juna

Yksinäisen naisen juna Istanbuliin

Upposin vuosia sitten Mika Waltarin kirjaan Yksinäisen miehen juna, joka ilmestyi 1920-luvulla. Waltari kulkee rautateillä Euroopan halki itäistä reittiä tarunhohtoiseen Konstantinopoliin (nykyisin Istanbul) ja palaa läntistä reittiä Ranskan kautta kotiin. Hän tarkkailee ihmisiä, ajan henkeä, kertoo sattumuksista ja matkanteosta – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – tekee matkan myös itseensä. Luettuani kirjan tiesin, että minun on jonakin päivänä matkustettava Waltarin jalanjäljissä Istanbuliin ja takaisin. Kaupunki on kutsunut minua kauan. Nyt on aika lähteä. Ja lähden yksin, omasta halustani. Matkaan peräti parin kuukauden ajan.

Olin aikoinaan kateudesta vihreä 16-vuotias, kun ystäväni saivat interreilata mielin määrin, seikkailla ja riehua ulkomailla nuorten energialla. Minua ei päästetty. Liian vaarallista, sanoi äiti. Nyt aika on toinen. Interrail -passi ei ole vain nuorten etuoikeus. Eurail, monen eurooppalaisen rautatieyhtiön yhteisorganisaatio on avannut raiteet myös aikuisille, perheille ja senioreille. Ja reilaaminen on yhä suositumpaa. Vielä muutama vuosi sitten ei paljon mietitty lentämisen vaikutuksia maapallon hyvinvointiin, mutta nyt slow travel -buumi on iskemässä kunnolla vaihtoehtona lentomatkailulle. Viime vuonna reissasin Firenzestä Helsinkiin bussilla. Se oli aikamoinen kokemus, ja takamus on varmaan vieläkin hellänä. Junassa pääsen jaloittelemaan ja matkanteko on mukavampaa. Voin tutustua muihinkin ihmisiin kuin vierustoveriini, saada uusia ystäviä ja saada tietoa, jota ei googlaamalla löydä.

Yksinäisen naisen junasta voin nousta missä tahdon, viipyä niin kauan kuin haluan reitin varrelle osuvissa kaupungeissa. Laskeutua hitaasti eri kulttuureihin, kieliin, maisemiin ja ihmisten tapaan elää. Voin pohtia, mikä on muuttunut Waltarin ajoista, miksi näin on ja mihin olemme menossa? Voin keskustella erityisesti naisten kanssa, sillä heidän perintönsä on jäänyt miesten sankaritekojen varjoon. Ja tietenkin aion etsiä myös elämyksiä, ruokaa, huvituksia, parhaita paloja matkalta, vinkkejä rautateille.

Vanhin tyttäreni on kovasti huolissaan. Hänen mielestään olen pähkähullu lähtiessäni seikkailemaan junalla, kun maanosa on vielä pandemian kourissa ja sen reunalla soditaan. Mutta juuri siksi on lähdettävä. Olen myös toimittaja. Tahdon nähdä ja tietää, millainen on tämän päivän maailma lähellämme. En matkaa päättömästi, vaan otan huomioon tosiasiat ja käytän järkeäni. En ole ensimmäistä kertaa Euroopan suurkaupungeissa, mutta kylläkin ensimmäistä kertaa näin pitkällä matkalla. Ja minäkin olen löytöretkellä myös itseeni.

Reittini kulkee lautalla Helsingistä Tukholmaan, sieltä supernopealla junalla Kööpenhaminaan, jossa viivyn muutaman yön. Käyn kiittämässä yliopistosairaalan neurologian osastoa, jossa minua hoidettiin kolmisen vuotta sitten iskeneen aivoinfarktin takia. Matka jatkuu Berliiniin, joka kiehtoo varmasti päivien ajan. Seuraavaksi kutsuu Praha, yksi kauneimmista kaupungeista. Jatkan Wieniin, jossa on aivan pakko käydä katsomassa jokin Johann Straussin opereteista, ja nähdä kuuluisat lipizzanhevoset.

Budapestissä vierailen Suomen suurlähettilään luona, hänen vaimonsa on rakkain lapsuudenystäväni ja odotan tapaamista kovasti. Sen jälkeen seuraa matkan haastavin osuus: vuorokauden verran raiteiden kolinaa Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan. Sieltä on ostettava Istanbuliin erillinen junamatka yhtiöltä, joka ei kuulu Interrail-reittien piiriin. Istanbul on varmasti täynnä kertomisen arvoisia tarinoita. Matkan ainoa lento on välttämätön, sillä Ateenaan ei ole järkevää matkustaa junalla entisen Jugoslavian maiden halki.

Otan jälleen junan poikki Kreikan Patraksen satamaan, josta lautalla Italian Brindisiin. Ikuinen Rooma on seuraava pysähdyspaikka, sitten pitkä viikon mittainen huoahdus ystäväni Heidin luona Firenzessä, jossa olen käynyt vuoden aikana jo viisi kertaa. Muutaman proseccopullon – hm- ja pizzan jälkeen nenä näyttää Ranskan Rivieralle ja Marseillen satamakaupunkiin. Luotijuna TGV vie Pariisiin alta aikayksikön. Yritän tehdä kaupungille oikeutta, vaikka sen kuvaaminen sanoin on vaikeaa.

Kun matka alkaa kiertyä kotiinpäin, käyn vielä Amsterdamissa tapaamassa viime kesänä tapaamiani uusia hollantilaisia tuttaviani. Sitten odottaakin väsynyttä matkaajaa Pohjola.

Kuinka voit seurata minua ja matkaani?

Vaikka olen reissussa yksin, kutsun sinut mukaan seuraamaan vaiheitani halki Euroopan. Voit seurata minua molella tapaa:


1) Seuraa tätä blogia. Tulen kirjoittamaan tänne yhden blogipostauksen joka kohteestani. Kirjoituksessa jaan tunnelmia, vinkkejä ja tapahtumia kohokohtina.


2) Ota seurantaan henkilökohtainen Instagram-tilini, jossa päivittäin yhden kuvakoosteen jokaisen päivän tapahtumista.


3) Hyppää toden teolla mukaan matkaani; lähde mukaan kanssani seikkailuun ja osta itsellesi virtuaalinen ykkösluokan VIP-lippu Yksinäisen naisen junaan. Lipulla pääset seuraamaan matkaani eturivistä ja saat kokea samat asiat kuin minäkin, sensuroimattomien livevideoiden välityksellä. VIP-matkaseuralaisilleni jaan aitoja tunnelmia reaaliajassa. Tämä sisältö on saatavana vain VIP-kanssamatkaajilleni, ei muille, eli saat kokea valtavasti sellaista, joka ei näy blogissani tai Instagramissani. VIP-lipulla näet aidosti ja sensuroimattomasti millaista ihan oikeasti on matkustaa junalla halki Euroopan. Näet kun väsyttää, näet kun eteen tulee ongelmia, koet kanssani parhaat nähtävyydet ja kohtaamiset uusien ihmisten kanssa. Jaan kuulumiseni livevideoiden muodossa, jolloin pääset matkaani mukaan täysin reaaliajassa suljetussa FB-ryhmässä. Kaikista videoista jää tallenteet, joten voit tunnelmoida mukanani silloin kun sinulle sopii. Bonuksena jaan matkatunnelmia myös suljetulla Instagram-tililläni johon saat myös pääsyn lipullasi. VIP-lipun hinta on vain 25 euroa ja voit ostaa sen tästä:

Maksettuasi VIP-lipun saat sähköpostilla kuitin, jossa on ohjeet miten voit lipun lunastaa ja pääset heti asettumaan junavaunuun.

Olisi myös hienoa saada sinulta kommentteja ja vinkkejä matkaa varten täällä blogisivullani! Yksinäisen naisen juna -otsikon alta löydät kaikki postaukset. Ja tietysti kerron myös ennen matkaa järjestelyistä – haen reittejä, majoituksia, mahdollisia kavereita, tietoa ja hauskoja juttuja.

Nouse mukaan Yksinäisen naisen junaan!

Päivi

www.eurail.com

Kiitän Eurail -organisaatiota avusta ja kaupallisesta yhteistyöstä. Ilman teitä matka ei olisi ollut mahdollinen.

Kuvat: getyourguide.fi

(2) Comments

  1. Meri Punkari says:

    Hei Päivi,
    Käsiini osui viimeisin Apu-lehti. En ole juurikaan törmännyt elämäsi käännekohtiin aiemmin, joten en tiennyt sinusta juuri mitään, mutta muistuit elävästi mieleeni lahjakkaana ja kauniina luokkakaverina Rellun lukiosta. Liikutuin artikkelista ja edelleenkin kun kirjoitan tätä, silmäni täyttyvät kyynelistä. En edes tiedä tarkalleen, miksi. Elämä on ennakoimatonta ja arvaamatonta, mutta vaikutat onnelliselta ja rohkealta.

    Olen itsekin ollut aina -siitä ensimmäisestä interreilistä asti- kova reissaamaan, joten alan seurata matkablogiasi. Toivotan sulle antoisaa ja ilontäyteistä matkaa niin reissussasi nyt kuin muutoinkin!
    Meri (Punkari)

    1. paivistorgard says:

      Hei Meri,

      Kiva kuulla sinusta! Miten voit? Kiitos kauniista sanoistasi. Muistan, että olit rohkea, hyvin älykäs nuoruudenystävä. Ja muistan, kun kerroit reissuistasi! Olin niin kateellinen. Katsotaan nyt, mihin kiskot vievät – mutta olisi kiva, jos jaksaisit silloin tällöin kommentoida reissuani. Ihanaa, kiitos kun laitot viestiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.