Korona iski pahimmin Pohjois-Italiaan. On kuvaavaa, että keskiajalla myös rutto tuli ensin pohjoiseen. Itse asiassa sana karanteeni pohjautuu ruttoaikaan Venetsiassa. Kaupunkiin tulevien laivojen miehistön piti pysyä neljäkymmentä päivää laivassa, jotta mahdollisesti sairaat eivät pääsisi tartuttamaan venetsialaisia. Neljäkymmentä on italiaksi quaranta.
Toscanan maakunta on ollut Italian koronatilastojen häntäpäässä. Väliaikainen kotikaupunkini Firenze, alueen pääkaupunki, on sekin säästynyt Italian pahimmalta aallolta, joka kuritti maan pohjoisia alueita.
Silti lockdown oli totaalinen: kotoa ei saanut poistua ilman erillistä ilmoitusta mihinkään, koirat piti käyttää ulkona vain oman kodin välittömässä läheisyydessä. Ruokalähetit jättivät tilaukset oven taa, ja joskus tilausjonot olivat niin pitkiä, että lähetystä piti odottaa useita päiviä. Ja ihmisten kulkua todella valvottiin: kaduilla partioi poliiseja, ja sakkoja jaeltiin herkästi välinpitämättömille.
Moni jäi ilman työtä ja toimeentuloa, liikkeitä suljettiin huimat määrät joka päivä. Kadunvarsille ilmestyi laatikoita, joissa oli erilaisia elintarvikkeita ja kirjoitus “jos tarvitset, ota” ja “jos et tarvitse, anna”. Ja laatikoilla oli väkeä. Jotenkin tuntuu kurjalta, että italialaisia mätkitään nyt olan takaa heille luvatun EU-tuen tähden. Täällä näkee, että joka sentti on tarpeen. Ihmiset eivät suinkaan makaile kotona odottamassa, että taivaasta putoaa rahaa. Yhteiskuntaa yritetään nyt elvyttää kaikin mahdollisin keinoin.
Edelleen, nyt tilanteen laannuttua ainakin toistaiseksi, ihmiset ovat erittäin varovaisia. Kauppaan tai mihin tahansa sisätilaan ei ole asiaa ilman kasvosuojusta ja käsien desinfiointia. Sama juttu, kun tilaat tiskiltä jäätelöä tai kahvia. Ravintolat ovat auki, mutta suojuksen saa ottaa kasvoilta vasta pöydässä, ja nekin on kannettu jalkakäytäville ja kaduille. Pöytää ei saa vaihtaa kesken ruokailun. Työntekijät pitävät suojuksia koko ajan, poikkeuksettta. Kaikkien ihmisten on suojattava kasvonsa iltakuudesta aamukuuteen, mutta tämä määräys näyttää olevan firenzeläisille hankalaa. Suojus on kyllä mukana, mutta roikkuu usein leuan alla, kädessä tai kyynärpäässä. Teho ei ole silloin kummoinen. Lisäksi turvavälien pitäminen on italialaisille vaikeaa. Jonotus on pohjoismaalaisten hommia, täällä vallitsee jonkinlainen hallittu kaaos, aivan kuin paikallisessa liikenteessä, jossa säännöt ovat enemmänkin ehdotuksia.
En juuri poistu pikku kämpästäni iltaisin, ja erittäin harvoin keskikaupungille, vaikka katedraalin, Duomon, edessä aukeavalle piazzalle käveleekin kymmenessä minuutissa. Olen ollut Firenzessä monta kertaa, ja autius tuntuu todella oudolta. Turisteja saa hakea kuin neulaa heinäsuovasta. Monet pienet liikkeet, kahvilat ja ravintolat ovat laittaneet lapun luukulle. Toisaalta nähtävyyksiin ja taidemuseoihin ei tarvitse jonottaa. Kerrankin saa aivan rauhassa jäädä unelmoimaan maailman upeimpien taideaarteiden keskelle.
Kuva: Heidi Niemi www.kntwithheidi.com
Sosiaalisille ja perhekeskeisille italialaisille totaalinen lockdown oli vaikeaa. Varsinkin yksinäisten ihmisten yksinäisyys aiheutti monille mielenterveyden horjumista. Kaupungissa eristys oli todella eristystä, Toscanan kukkuloilla elävät pääsivät vähemmällä. En ihmettele, että Suomessakin kesämökkien ja vapaa-ajan asuntojen myynti on noussut huomattavasti. Oma kotini Strömforsin ruukkikylässä Kymijoen rannalla oli paratiisi Helsingin vuokrayksiön rinnalla. Siellä jouduin viettämään paljonkin aikaa, sillä neurologinen kuntoutus viimekesäisen aivoinfarktini jälkeen oli keskitetty pääkaupungin Laakson sairaalaan. Tätä kirjoittaessani Suomessa riehuu Aila-myrsky, ja puolisoni lähetti juuri viestin, että sähköt ovat poikki, kuten kymmenissä tuhansissa muissakin kodeissa. Onneksi taloamme lämmitetään myös tulisijojen avulla ja kynttilävarastot ovat täynnä. Täällä Firenzessä on kolmisenkymmentä astetta ja Arno-joelta nousee hiostava kosteus. Ilmastointi on tarpeen. Kotini on pikkuruinen yksiö vanhassa kaupungissa rauhallisella sivukadulla. Asunnon saa viileäksi muutamassa minuutissa. Olen asunut aiemmin Italiassa pari vuotta sitten myös loka-marraskuussa, jolloin kostea kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Neulon nyt jo villasukkia vastaisen varalle, ja Heidi neuvoo kashmirvillapaidan työstämisessä. Voit jo kurkata hänen sivuilleen www.knitwithheidi.com. Kuvaamme sinne yhdessä myös ohjevideoita. Ihania, naisellisia ja raikkaita malleja, todellista ekoluksusta. Katso myös blogiartikkelini Pehmeitä arvoja, avaan siinä Heidin ajattelutapaa enemmän. Päätän tämän artikkelin nälkäisenä, nyt on jo cenan eli illallisen aika. Eilen nautimme yhdessä ehkä Firenzen parasta pizzaa ravintola Neromossa.
Buon appetito, olkaa ystävällisiä toisillenne. Muiden kärsimyksistä et välttämättä tiedä mitään.
Päivi
Kuva: Heidi Niemi www.knitwithheidi.com
