Matka

Laulu, viini ja naiset

Saluti di Toscana!

Kohotan viinilasin vasten valkeaksi kalkittua seinää. Viinin väri on syvän punainen ja se tuoksuu syysillalta. Maku leviää kielelle ja suun joka sopukkaan. Tältä maistuu Toscanan auringonpaiste. Ikkunasta näkyvät viinitila Fattoria di Fugnanon viljelmät kumpuilevat miltei silmänkantamattomiin. Kauimpana siintävät San Giminganon kylän viisitoista tornia, jotka tavoittelevat taivaita Unescon maailmaperintöluetteloon kuuluvassa vanhassa keskustassa, muurien ympäröimänä.

Laura dell´Aira kaataa lisää pullosta, jonka etiketissä on vanhanaikainen muotokuva kauniista nuoresta naisesta olkihatussaan. Hän on Nonna Gina, Lauran isoäiti. Viini on kunnianosoitus sekä hänelle, mutta erityisesti Lauran isoisälle, joka osti Fattoria di Fugnanon 1960-luvulla. Tuomari-isoisä oli alun perin kotoisin Sisiliasta, ja siellä Laurakin kasvoi. Isoisä juurrutti kuitenkin rakkautensa Toscanaan myös lapsenlapseensa Lauran ollessa aivan pieni. Laurastakin odotettiin silti juristia eikä viininviljelijää. Nuori nainen aloitti lakitieteen opiskelut suvun toiveiden mukaan. Sitten tuli suruviesti: isoisä oli kuollut.

Laura oli 23-vuotias. Rakas tila oli vaarassa joutua vieraiden käsiin, sillä Lauran vanhemmat ja hän itse eivät oikeastaan tienneet viininviljelystä kovin paljon eikä tila ollut edes heidän kotinsa. Laura ei voinut antaa isoisän perinnön valua hukkaan. Hän teki elämässään täyskäännöksen, jätti lakiopintonsa ja muutti Toscanaan.

-Kukaan ei uskonut, että tästä tulisi jotain. Olin liian nuori, olin nainen, enkä tiennyt läheskään tarpeeksi. Tietenkin minulla oli apua, mutta ensin minun oli lunastettava paikkani yhteisössä, ja sitä varten oli hankittava rautainen ammattitaito. Päätin näyttää, ja opettelin joka asian kantapään kautta. Maanmuokkauksen, viiniköynnösten kasvattamisen, rypäleiden korjuun, puristamisen, viinin käymisen, kaiken. Pelkällä puheella tässä työssä ei selviä. Pitää osata kääriä hihat, Laura kertoo.

Nykyään tiluksiin kuuluu 24 hehtaaria viiniköynnöksiä, 10 hehtaaria oliiveja, sata hehtaaria metsää ja vielä muita viljeltäviä lajikkeita. Tätä kaikkea hoidetaan kahdeksan hengen voimin. Työt eivät siis heti lopu kesken.  Sen lisäksi nainen viinitilan omistajana ja erityisesti  johtajana on edelleen harvinaisuus Italiassa, vaikka ilmapiiri onkin muuttumassa. Herrojen viinikerhoihin ja erilaisiin virallisiin viiniraateihin on silti vaikeaa saada jalansijaa. Raadeilla on suuri merkitys, ja niiden antamat arviot muokkaavat asiakkaiden mieltymyksiä. Lauralta edellytetään sinnikkyyttä ja vahvuutta, mitään ei viinimaassa saa ilmaiseksi tai helposti.

-Tärkeintä minulle on kuitenkin tehdä työtä sydämestäni. Olen intohimoinen kuin sisilialainen, mutta viininvalmistajana vielä kiihkeämpi. 16-vuotias poikanikin tietää sen, ja haluaa jatkaa jalanjäljissäni. Olen siitä niin ylpeä. Jotakin olen osannut tehdä oikein, Laura hymyilee.

Lauran edessä sulavat kaikki. Tarmonpesä on vieraanvarainen ja iloinen, ja tinkimätön työssään. Monet tulevat aitoon fattoriaan, viljelystilalle, vain hänen vuokseen.

Tänään Fattoria di Fugnanossa vierailee myös suomalaisseurue viininmaistajaisissa. Laura ja hänen sommelierinsa Jakub Madonia tarjoilevat myös paikallista pientä purtavaa, joka on sovitettu jokaiselle maistettavalle viinille.

 

 

 

-Tulimme aktiivilomalle Italiaan, ja tämä on todellakin herkkupala, kertovat Seija ja Mauri Pisilä Raahesta sekä Sirpa ja Jarmo Komulainen Oulusta. -Lauran elämäntarina teki vaikutuksen, samoin hänen viininsä. Ehkä mielenkiintoisin oli nimenomaan San Gimignanon alueen ainutlaatuinen Vernaccia -valkoviini, jota on valmistettu jo keskiajalla.

Toisessa pöydässä kohotetaan kuohuva malja. Ballun on rosékuohuviini, hehkeän vaaleanpunainen ja juuri sopiva pariskunnalle, joka tietää kemiasta kaiken. Apteekkarit Sirkku ja Sakari Alaranta Raisiosta ovat innoissaan myös vielä edessä odottavasta vierailusta San Gimignanon kylään. Isännöitsijäpari Heidi ja Jukka Lumme Espoosta pitävät maistelua onnistuneena.

-On hienoa kuulla viininvalmistuksesta. Emme ole mitenkään asiantuntijoita, mutta hyvää on. Meidän suosikkimme taitaa olla Nonna Gina.

Suomalaisseurue kiittää ja käy vielä ostoksilla tilan puodissa. Jotkut tekevät tilauksen kotiin. Monen kassiin sujahtaa myös kaunis peltilaatikko Fattoria di Fugnanon oliiviöljyä. Otan itsekin öljyä, sillä olen juuri ostanut tuoreen vaalean leivän kylästä. Tapana on kaataa lautaselle tilkka oliiviöljyä ja siihen balsamicoa, kostuttaa leipäpala ja nauttia.

Ulkona pilvistyy ja alkaa sataa. Korkeimpien kukkuloiden ääriviivat pehmenevät pilvien koskettaessa niitä. Kuljen viininmaistajaisista kohti lokakuun kotiani, Fattoria di Fugnanon majoitustiloja. Vanhan, matkailijoille kunnostetun kivitalon ikkunasta kuuluu iloista laulua. Siivoojatyttö vauhdittaa lattianpesua.

 

P.S. Oliivisato on juuri kypsymässä. Laura lupasi, että pääsen mukaan keräämään oliiveja ja puristamaan niistä öljyä vanhaan tapaan! Kerron siitä myöhemmin. Onneksi viivyn tilalla viisi viikkoa kirjoittamassa seuraavaa kirjaani, joten marraskuun puolivälissä koti-Suomeen palatessa olen täysinoppinut viinin- ja oliivinviljelijä. 😉

Kuvat: Heidi Niemi / www.jumalatarkuvaus.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *